Sinne minne Lonely Planet osoittaa

Matkamme on tähän asti edennyt ilmeisen tavanomaista reittiä päätellen siitä, että monet hostelleissa tapaamamme reissaajat ovat käyneet ihan samoissa paikoissa. Xianissa kaikki olivat joko tulossa Pekingistä tai menossa sinne seuraavaksi. Xianiin ihmiset tulevat ensisijaisesti kuuluisan terrakotta-armeijan takia - kiveen veistettyjen tuhansien, yksilöllisen näköisten sotilaspatsaiden, joiden löytyminen oli suuri arkeologinen tapaus. Mekin olimme kyllä aikeissa nähdä ne, mutta sitten nuukuus voitti - pääsymaksu kuulosti turhan suurelta, ja patsaitahan ne vain ovat.

Ison villihanhen pagoda

Vietimme Xianissa lähinnä luppoaikaa tallustellen muslimikorttelissa helppoheikkien huuteluja ignooraten ja hienoja ostoskeskuksia ohitellen. Kotikatumme oli ihan keskustan tuntumassa, mutta silti ihan toisesta maailmasta. Ihmisten kodit olivat levittäytyneet kadulle saakka: etenkin iltaisin sen leppoisaa elämänmenoa oli hauskaa katsella, kun siinä syötiin, torkuttiin ja leikittiin. Aamuisin kadun päähän ilmaantui joukko myyjiä kojuineen uppopaistamaan loistavia täytettyjä piiraita. Haimme sieltä joka aamu erilaiset, ja myyjät tulivat iloisiksi, kun ulkomaalaisillekin maistui.

Kovin vanhaksi kaupungiksi Xiania ei olisi uskonut - muurien sisäpuolellakin kaikki näytti modernilta ja suurelta. Ihan samalta näytti muurien ulkopuolella, kun ajelimme bussilla katsomaan ison villihanhen pagodaa (vanha torni), jonka edustalla oli massiivinen suihkulähdeshow.

Hefeissä oli oikein viehättävä puisto.

Edelleen heinäkuiset matkustusruuhkat aiheuttivat sen, että siirtymisemme kohti Shanghaita vaati välipysäkin, sillä pelkkä istumapaikka enemmäksi kuin yhdeksi yöksi olisi ollut kyllä fysiikalle liikaa. Istuimme siis taas yhden yön junassa (seuraten kuinka vieressä syötiin vakuumipakattuja kananjalkoja) Xianista Hefei-nimiseen kaupunkiin, joka ei ole mikään turistikohde. Ja sen tosiaan huomasimme siinä kohtaa, kun koetimme löytää majoitusta aseman läheltä jostain halvasta hotellista (emme viitsineet varata mitään etukäteen). Kahdessa hotellissa meille kerrottiin, että he eivät voi majoittaa ulkomaalaisia vieraita. Syy tähän jäi epäselväksi, mutta hotellin työntekijät olivat sentään avuliaita ja suosittelivat meille majoittumista Hiltoniin... Paikansimme sen sijaan Lonely Planetin avulla keskustasta huokean Motel 168 -nimisen hotellin, jonne kelpasimme. Seuraavana aamuna palasimme asemalle ja nousimme Shanghain junaan.

 Shanghaihin ei kuitenkaan jääty vielä, sillä joku oli suositellut meille pistäytymistä Suzhoussa, jossa on kauniita kanaaleja. Sinne pääsi puolessa tunnissa übernopealla Harmony-junalla Shanghain Hongqiao-asemalta. Suzhoussa suunnistimme vanhan kaupungin kanaalien keskellä sijaitsevaan youth hosteliin, jota saimmekin huonon kartan avulla etsiä 35 asteen helteessä melko hikisen tovin. Muuten tämä pikkukyläksi toivomamme "Kiinan Venetsia" oli taas yksi miljoonakaupunki joukon jatkoksi. Katukeittiökulttuuri näytti valitettavan vähäiseltä verrattuna Pekingiin ja Xianiin, mutta pari kaunista temppelipuutarhaa teki vaikutuksen. Xiyuan-temppeliin meidät houkutteli sisällä sijaitseva buddhalainen lounasravintola, jonka kasvisnuudelikeitto osoittautuikin käynnin arvoiseksi. Nautiskelimme hetkestä temppelin keskellä olevan lammen äärellä, jossa uiskenteli hervottoman isoja kaloja sekä kilpikonnia - jostain sentään Kiinastakin löytyy rauhaa. Sitä paitsi pääsimme vahingossa ilmaiseksi sisään temppeliin, koska tulimme väärästä portista, joka sattui olemaan auki.

Kanavia Suzhoun vanhassa kaupungissa

Xiyuan-temppelin sisäpuisto

Master of the Nets Garden

Muutamaa päivää myöhemmin viiletimme 300 km tuntivauhdilla takaisin Shanghaihin, kaupunkiin, joka edustaa sitä, mitä Kiina haluaisi olla. Onko se kirkas vai ankea tulevaisuusnäkymä, sitä jääkäämme pohtimaan.

G-luokan junat ovat hauskan näköisiä...

...ja kohtalaisen nopeita.

Pekingistä etelään

Lähdettyämme Pekingistä kohti Pingyaoa ja Xiania viime maanantaina olemme kokeneet muun muassa karjavaunumeiningillä vauhditetun yöjunamatkan, outoja nuudeliannoksia, luottamusta koettelevia taksikyytejä sekä budjetin roimasti ylittävät jäätelöannokset. Nyt ollaan kuitenkin kaikin puolin onnekkaasti Xianissa, yhdessä Kiinan vanhimmista kaupungeista, jossa on jokuset 4,5 miljoonaa asukkia.

Pingyao

Koska varasimme junapaikat Pingyaoon mattimyöhäisinä (vain viikkoa ennen), saimme pelkät istumapenkit. Tupaten täydessä vaunussa oli toden totta hilpeä meno. 12 tuntia köröttelyä yön yli, ja tuli siinä muutama ehkä puolella silmällä nukutuksikin. Seisomapaikkalaiset tukkivat käytävän - mistä huolimatta siinä kävi kova hyörinä suuntaan ja toiseen. Tupakanpoltto oli kielletty, mutta ei ehdottomasti, joten se oli siis tavallaan sallittua. Samoin roskaaminen ja syljeskely. Kiinalainen yhteisöllisyys kukoisti korttipelien, eväiden vaihdon ja vuolaiden keskustelujen merkeissä. Ne, jotka nukkuivat, saivat sovittaa raajojaan mihin parhaiten pystyivät. Aamunkoitto oli mitä suurin helpotus.

Pääkatu

Paikallisia nuudeleita, riisiä, papuja, tofua + tulista kastiketta

Pingyaon vanha kaupunki on muurien sisällä ja sen pienillä kujilla kulkee vain riksoja, sähkömopoja ja polkupyöriä. Sitä voisi verrata Belgian Bryggeen, vaikkei se kyllä samaa viehättävyyttä tavoita. Muurikaupunki on Unescon maailmanperintöjen listalla ja siitä ilmeisen ylpeä. Pääkadut ovat täynnä turistikrääsää myyviä puoteja ja ravintoloita, joiden hinnat eivät ole ihan samaa luokkaa kuin Pekingin hutongien keittiöissä. Paikalliset nuudelit olivat joko maapähkinän muotoisia tai toisiinsa liimautuneita rinkuloita, joista otteen saaminen puikoilla oli haaste sinänsä.

Hostellimme sisäpiha

Hostellimme oli luultavasti paikan suosituin, Harmony Guesthouse, jonka huoneet olivat ihanan sisäpihan reunoilla. Huoneessa oli mahtava, seinästä seinään leveä kang-sänky ja keskellä pieni koristeellinen puupöytä. Pingyaon kulttuurinen anti jäi meille verraten vähäiseksi; Tapsa kävi puolen päivän pituisella tourilla vanhoissa Wang-suvun pihapiireissä ja muinaisessa maanalaisessa linnoituksessa. Riina jätti sen väliin, koska nähtävyyskierros ei tällä kertaa napannut, ja koska yöjunan ilmastointi oli tuottanut pienen flunssan. Muurien ulkopuolella olevassa supermarketissa kävimme hämmästelemässä kiinalaisten viehtymystä muovisiin yksittäispakkauksiin ja hygieniatietoisuuden puutetta. Pienenpieniin läpinäkyviin kääreisiin on voitu pakata esimerkiksi viisi perunalastua, minikokoinen torttu tai kummallinen hyytelöpallo. Kaupan henkilökunnan näimme puhaltavan auki pusseja, joihin pakkasivat leipiä, ja huljuttelevan sormillaan irtomyynnissä olevia ryynejä ja kuivapapuja aikansa kuluksi.

Perinteinen sisäpiha

Kiinalaisia pitää välillä muisuttaa

Opas esittelee tunneliverkostoa

Portaat maan alle

Salaluukku toisiin kerroksiin

Tunneleissa oli pimeää ja kylmää

Bell Tower, Xian

Tänäaamuna jatkoimme vaihteeksi bussilla Pingyaosta Xianiin. Hostellin emäntä hoiti meille paikat aamubussiin, ja riksakuski vei meidät maantien varteen, josta pääsimme hyppäämään kyytiin. Informointi oli sen verran puutteellista, että saatoimme vain toivoa, että tosiaan pääsemme bussiin ja että se tosiaan menee Xianiin. Kuusi tuntia meni kuitenkin mukavasti matkustaen, ja perille tultiin iltapäivällä. Kun sitten hortoilimme Xianin kadulla arpoen suuntaa, johon lähteä, paikalle osui miekkonen tila-autoineen neuvomaan, ja tarjosi kyytiä varaamaamme hostelliin heiluttaen neljää sormea. Tarjouksen luotettavuutta hetken punnittuamme kipusimme kärryyn, ja pääsimme kuin pääsimmekin oikeaan paikkaan. Neljä sormea olimme tosin tulkinneet naurettavaksi neljäksi yuaniksi, vaikka oikea päätelmä olisikin ollut neljäkymmentä. Noo, vitonen euroissa, ei tolkuton taksin hinta.

Oikeassa ylänurkassa paikallinen nuudelierikoisuus:
n. 3m pituinen ja hämmentävän levyinen luikero
(tämä ei ollut se 12 yuanin annos).

Iltakävely Xianin kaduilla oli jälleen täynnä suurkaupungin hulinaa. Pienessä ruokabaarissa saimme 12 yuanilla (puolitoista euroa) erinomaiset, kylmät nuudelit juomineen ja päälle hihitykset. Kun kiinalaiset kohtaavat ulkomaalaisia, joiden kanssa eivät oikein osaa kommunikoida, tuloksena on hillitöntä kikatusta - Venäjällä vastaava tilanne merkitsi avointa töykeyttä ja "njet njet" vastauksena kaikkeen.

Nyt tuli kalliiksi.

Katseltuamme ruoan jälkeen hetken pääkadun maisemia teimme pahan - vai voisiko sanoa hyvän - virheen. Ajauduimme sisään Haägen Dazsin jäätelöbaariin, jossa meidät yllättäen ohjattiin pöytään ja menujen ohella saimme eteemme sitruunalla maustetut vesilasilliset. Tarjolla oli uskomattomia herkkuannoksia, ja eihän sieltä kehdannut enää lähteäkään, joten pakko siinä oli jotain tilata. Ihan överilinjalle ei sentään menty - vain kaksi palloa kolmella eri kastikkeella... Päivällinen maksoi siis 12 yuania - jälkiruoka 120. :)