Aasia jää taa

Scoot-yhtiön lento Australian Gold Coastille lähtee noin kolmen tunnin kuluttua, kello 22.25 - päivitys: ei sittenkään, vaan 23.50. Yö halpalennolla, jippii! Ollaan oltu täällä Changin lentokentällä nyt jo monta tuntia - ei viitsitty lähteä enää kaupungille hikistymään hostellista ulos checkattuamme, joten tultiin suoraan tänne. Menee se päivä tässäkin..! :)

Hyppy jokeen.

Singapore oli komea päätös Aasian matkalle. Jekaterinburgista saakka (siellähän Venäjän Euroopan puoli vaihtuu Aasiaksi) matkasimme halki Aasiaa, kahdeksan kuukautta siinä vierähti. Ja vaikka matka on ajallisesti pitkästi yli puolenvälin, aina vain ollaan menossa poispäin kotoa. Ilman Korean ja Japanin keikkaa olisimme päässeet maitse aina tähän pisteeseen asti. Tästä eteenpäin on kuitenkin tulossa lukuisia lentokilometrejä - nuo valtavat meret kun eivät anna vaihtoehtoa.

Mutta Singapore, hulppea pieni kaupunkimaa. Paljon kalliimpi, puhtaampi, rikkaampi, kohteliaampi, avarampi, vihreämpi kuin mikään sen yläpuolella olevista kaakkoisen Aasian maista. Hirvityimme hinnoista, viehätyimme viheralueista, kävelykaduista ja roskien loistamisesta poissaolollaan. Raharikkaiden temmellyskenttä, jossa backpackerit eivät yleensä kauaa kykene viipymään, mutta muutama päivä onkin aivan riittävästi kaiken olennaisen katsastamiseen. Piipahdimme Sentosan saarella, pyörimme Marina Bayn pilvenpiirtäjämaiseman ympärillä, loikoilimme Botanic Gardenissa ja söimme edukkaasti intialaiseen tapaan.

Kuinka istua?

Sentosa-saari on käytännössä yhtä suurta huvipuistoa: löytyy hiekkarantaa, viiden tähden hotelleja, Universal Studion teemapuistoa ynnä muuta attraktiota. Alue oli kuin valtava tietokoneella tehty havainnekuva. Sukkuloimme ohi kaikkien kalliiden elämysnähtävyyksien ja tunsimme itsemme outolinnuiksi.

Sentosan biitsi.

Singapore - leijonan
kaupunki.

Hieman vieraannuttavaa oli myöskin käväistä Marina Bayn rantaan kohonneen kummajaismaisen kasinohotellin käytävällä (tutkimassa pääsisikö näköalatasanteelle ilmaiseksi, mikä pöhkö kuvitelma...) sekä eksyä kimmeltävän Fullerton-hotellin uumeniin, kun yritimme vain kulkea siitä läpi. Kyllä on joillain rahaa, huhhuh... Singaporen legendaarisen Raffles-hotellinkin pihalla kävimme pyörittelemässä silmiämme; sisällä olisi ollut nähtävillä ilmainen valokuvanäyttely, muttemme kehdanneet astua sinne kaikessa rähjäisyydessämme.

Kasinohotelli, jonka päälle on laskeutunut alus.

Kuuluisa Raffles - ei, emme yöpyneet täällä.

Puistopiknik.

Leppoisampi tunnelma oli sunnuntai-iltapäivällä Botanic Gardenissa, valtaisan kokoisessa puistossa, jossa ilmaiskonsertti veti väen nurtsille piknik-vilteille koko perheiden voimin. Toki siinäkin tuli mieleen, että ihmisillä täytyy olla rahaa, jotta he voivat vain köllötellä hyvinhoidetulla nurmikolla viinilasia kilistellen. Sunnuntaista muodostui meille kulttuuripäivä muutenkin: päivällä seurasimme hindujen Thaipusam-festivaalia keskustassa, jossa nuoret miehet kävelivät kulkueissa kantaen yllään metallihäkkyröitä, jotka oli kiinnitetty lävistysten avulla heidän ihoonsa. Hurjaa menoa! Illalla saimme puutarhakonsertin oheen vielä toisen ilmaiskeikan, kun osuimme Marina Bayn rantaan tarkastelemaan iltavalaistusta juuri, kun siellä oli meneillään nuorten (luultavasti musiikkiopistolaisten) sinfoniaorkesterin soitanto.

Thaipusam-vermeitä. 

Mahtoi sattua...

Hurja hindu.

Annalakshmin antimia.

Singaporesta löytyi eräs intialainen ravintola, joka saattaa hyvinkin saada kantaakseen matkamme parhaan ravintolan tittelin. Paikka on nimeltään Annalakshmi, ja se on vegetaristinen buffet, joka toimii periaatteella: "syö niin paljon kuin haluat - maksa niin paljon kuin haluat". Käytäntöhän on mitä nerokkain: kun ruoka on laadukasta ja riittoisaa, palvelu kerrassaan kohteliasta ja ravintolamiljöö tyylikäs ja siisti, asiakashan maksaa iloisesti.

Odottamaton sinfoniakonsertti.

Singaporen yö.

Nyt siis lausumme jäähyväiset Aasialle tällä erää - kiitos kaikilla kielillä, jotka vielä muistamme:

Spasiba!
Xiexie!
Gamsa hamnida!
Arigato gozaimasu!
Kop chai!
Terima kasih!

Ja niin alkaa taas uusi matka, eteläisellä pallonpuoliskolla!

Melkoinen Melaka (+ Malesian ruokaekstra)

Melaka

Kuala Lumpurista tiemme vei Melakaan, portugalilaista, hollantilaista ja brittiläistä historiaa henkäilevään sopivan isoon pikkukaupunkiin. Sen kautta ei kulje rautatietä, joten olikin taas sitten bussikyydin vuoro. KL:n uutuudenkiiltävästä, hiljaisuuttaan kaikuvasta Bersepadu Selatan -bussiterminaalista lähtiessä konkretisoitui tajuntaamme, että Kaakkois-Aasian "kauhubusseissa" kökkiminen on todentotta takanapäin (vaikka ei ne nyt siellä Laosissa ja Kambodzassa NIIN kauheita olleet).

Keskusaukio.

Kun saavuttiin maanantaina iltapäivästä Melakan keskusaukiolle, jolla kirkko, suihkulähde, tuulimylly ja pikkuinen kellotorni luovat mukavan miljöön, alkoi päässä soida Chicago-biisin sanat "my kind of town". Niin sievää - ja vieläpä joki, jonka reunalla kulki kävelyväylä, harvinaista täällä! Kaupungin suosio turistien keskuudessa näkyi siisteydessä ja muutenkin kaupunkikuvasta huolehtimisessa, esimerkiksi upean iltavalaistuksen muodossa.

Valovärejä.

Jokiranta.

Kun taivas ei ole vielä aivan pimeä.

Majaa pidimme Rooftop-nimisessä guesthousessa, joka sijaitsee kaupungin kiinnostavimman alueen, Chinatownin nurkalla. Pienet kadut täynnä taas niitä ihania ennen sotaa rakennettuja talorivejä, joita silmämme ja kameramme ihasteli niin Georgetownissa kuin Ipohissa ja Kamparissakin. Vielä kun autot eivät olisi ajaneet niin lujaa yksisuuntaisilla kujilla...no, kaikkea ei voi saada.

Vau mikä talo!

Näitä kaduntäydeltä.

Trishaw-taksit näkyivät (ja kuuluivat).

Pari päivää menivät ympäriinsä tallustellessa ja joen äärellä istuskellessa. Kaupunkikuvaan kuuluivat myös psykedeelisesti kukkasin ja muin tilpehöörein koristellut trishaw't eli polkupyörätaksit (jotkut myös soittivat musiikkia melkoisella volyymillä). Yhtenä iltana keskusaukion sillankorvalla kiinalaisturistien joukkoinvaasiota tarkkaillessamme luoksemme tuli elämäniloinen, 70-vuotias trishaw-kuski jutustelemaan pitkäksi toviksi. Hän oli jäänyt eläkkeelle puutarhurin hommasta, muttei viitsinyt jäädä kotiin toimettomaksi, joten poljeskeli taksiaan turisteihin tutustuen ja englantiaan petraten. Hänelle olikin muodostunut näkemys erimaalaisten turistien käytöstavoista - mielipiteemme kiinalaisista oli varsin yhtenevä... Miekkonen myös huolestui pyörätaksien hiipuvasta kannasta: nuoret kouluttautuvat ja tekevät uraa, eikä kukaan kerkiä jatkaa trishaw-perinnettä. Kerroimme hänelle matkareitistämme ja näytimme kartalta Pohjoismaita - hän kirjoitti itselleen muistiin, että Finland on suomeksi Suomi, niin tietää sitten senkin! :)

Värikäs kahvila.

Joenrannassa päiväsaikaan.

Temppelinäkymiä.

Kiinalaiskaupunginosassa.

Rukouskutsut kaikuivat.

Vanhan linnakkeen
viimeinen vartiotorni.

Durian, durian!

Melakaan olisi mieluusti jäänyt vielä pitempäänkin, mutta päätimme kuitenkin pysyä suunnitelmissa ja singahtaa torstaina Singaporeen, koska se vetää viikonlopuksi väkeä varsin runsaasti. Parempi siis ottaa varaslähtö. Noin nelituntinen bussikuljetus hoitui kätevästi, rajameininki oli rutiininomaisen leppoisaa (purkkapaketti piti heittää pois, sitä kun ei saa Singaporessa moussuttaa), ja niin päästiin matkamme 12. maahan. Täällä odottelemme tiistaihin saakka lentoa Australiaan.

Malesian ruoathan olivat saaneet niin paljon erityismainintoja mm. Lonarissa, että paneuduimme itsekin asiaan ehkä jopa tavallista suuremmalla hartaudella. Tuloksena oli kombinaatio intialaista, kiinalaista sekä Malesian omia perinteitä. Päättäkäämme siis Malesian osuus murkinaspesiaaliin kuvapläjäyksen muodossa:

Georgetown: intialainen juustopallo (tilasimme yhden!)

Georgetown: intialaista ihanuutta - naanleivät, riisi,
valkoinen raita-kastike sekä masalat ja paneerit.

Georgetown: kiinalaistyyppinen nuudelisetti katukeittiöstä.

Georgetown: Nasi Goreng vegenä (ehkä nimi siis
joku muu) katukeittiöstä.

Kampar: herkkutofua ja parsantapaista riisin päälle.

Kampar: Roti Canai ja currykastike - taivaallista
taikinaista leipää.

KL: Nasi Goreng (vegenä) plus lisäkananmuna.

KL: kiinalaisen vegebuffetin kauhottavaa:
"tekolihaa", paksoikaalia ja kikherneitä.

Melaka: Laksa-keitto, jossa nuudeleita, vihannessuikaleita,
tofupalloja, sardiinia (onneksi aika vähän) ja
kookosmaidolla terästetty liemi.

Jälkiruokapuoli: Ice Kacang KL:ssä - maustettua
jäähilettä ja pähkinöitä.

Melaka: toinen versio Ice Kacangista -
jäähile maustettu siirapilla, pohjalla papuja ja maissia
(ei ehkä maailman suurin herkku, myönnetään...)