Tokion tohinaa ja halpamatkustuksen hohtoa

Se alkaa Japanin aika olla sitten pulkassa - lento lähtee tänään iltayhdeksältä Kansain kentältä kohti Hongkongia. Perille saavutaan puoliltaöin (halpalento, niinpä niin), mikä tarkoittaa meille erästä uutta elämystä: yöpymistä lentokentällä. Honkkarin kentän pitäisi olla kuitenkin erityisen hyvin tähän tarkoitukseen sopiva, joten katsotaan mihin penkinnurkkaan päästään käpertymään...

Oleilimme viikon Tokiossa, minkä jälkeen matkustimme vielä muutamaksi päiväksi Osakaan. Tämä siksi, että Tokiosta ei näyttänyt löytyvän ainuttakaan halvaksi luokiteltavaa lentoa Hongkongiin tai sinne suuntaan. Pitkällisen googlailun jälkeen löytyi Peach Airlines, aasialainen Ryanair, jolla päästäisiin matkaan Osakasta. Ostimme vielä yhden Seichun Juhachi -lipun Tokio-Osaka -matkaa varten ja jaoimme reissun kahdelle päivälle, jolloin neljä matkapäivää tuli käytetyksi (yksi jäi yli, mutta silti se oli halvin tapa liikkua tässä maassa).

Kadunmieskin ihmettelee Shibuya crossingia.

Mutta mitäs Tokiossa? Syötiin paljon onigireja (merilevään käärittyjä riisipalloja erinäisillä täytteillä), etsittiin kirjakauppoja, joista yksi oli remontissa, toinen juuri muuttanut jonnekin ja kolmas jopa löytyi, piipahdettiin käytettyjen vaatteiden kaupoissa, joissa vaatteet maksoivat enemmän kuin uutena, ja käveltiin, käveltiin, käveltiin. Näissä jättikaupungeissa on pakko vaan valita yksi alue päivää kohti, mennä metrolla sinne, kävellä siellä ja tulla metrolla takaisin. Käytiin kahdesti Shibuyalla ja lisäksi Shinjukussa, jossa pääsi ilmaiseksi tsekkaamaan maisemat Metropolitan Government Officen 45. kerroksesta, sekä Akihabarassa, jossa Tapsa nautiskeli isoista elektroniikkaliikkeistä. Lisäksi pyörittiin tietysti hostellimme lähistöllä Asakusassa, käytiin vastikään avatun Tokyo Skytreen juurella, ja tavattiin paikallinen keksijä, joka opetti meitä puodissaan pelaamaan japanilaista shakkia ja keksimäänsä rubikinkuutiomaista älypeliä (jotka myös lähtivät kotiin tuliaisiksi).

Näkymiä 45. kerroksesta

Arkkitehtuuria Asakusassa

Moomin Cafen tarjontaa

Vaateliike Shibuyassa

Totoro piileskeli lasikopissa
museon pihalla.

Yksi päivä oli omistettu Ghibli-museolle, joka siis esittelee mm. Miyazakin animaatioelokuvia. Sinne lippujen saaminen on ilmeisesti vaikeaa, ne pitää ostaa etukäteen Lawson-myymälöistä. Omamme hankimme Kiotossa noin puolitoista viikkoa etukäteen. Mitakassa sijaitseva museo oli hassunnäköinen talo, jossa pääsi sukeltamaan animaatioiden tunnelmaan erilaisissa huoneissa, ja lipun hintaan kuului yksi lyhytelokuvakin. Museo oli kuitenkin selvästi suunnattu lapsille, sillä se loppui aika lyhyeen - aikuinen leffafani olisi kaivannut hiukan enemmän asiaa.

Junanpilli kutsui meitä kyytiin sunnuntaina, jolloin kokka otettiin kohti Ogakia. Sinne siksi, että olimme laittaneet avoimen requestin Couchsurfing-sivustolle Nagoyan seudulle, ja saaneet kutsun yöpymään ogakilaiselta, vanhempiensa luona asuvalta miekkoselta. Paikallisjunilla matka Tokiosta Osakaan olisi siis kestänyt liian pitkään vedettäväksi päivässä, ja siksi surfasimme välissä yhden yön. Se, että isännäksi osui kotona asuva "peräkamarin poika" oli meille aika onnenpotku, sillä saimme osaksemme epäilemättä parasta mitä CS:n kautta voi kohdalle tulla: komea omakotitalo, siellä oma huone ja kunnon futonit yöksi, ja äidin kokkaamat aitojapanilaiset herkkuateriat eteen. Melkein kuin jossain huippuryokanissa olisi ollut...

Buddha Naran temppelissä

Maailman suurin puurakennus?

Ennen Osakaa ehdittiin käväistä pikaisesti Narassa, jonka Todaiji-temppelin pitäisi olla kaikista suurin puurakennus mitä on, vaikka Kiotossakin yksi temppeli oli sitä kunniaa ottamassa. Osakaan saavuttuamme halusimme antaa Seichun-lippumme jollekulle, koska lippu oli vielä voimassa päivän loppuun saakka, eikä siis ollut henkilökohtainen. Olimme antamassa sitä kahdelle tytölle, kun paikalle tuli aseman vartija tai vastaava ja luuli kai, että yritämme ottaa lipusta jotain hintaa. Pitkään siinä seliteltiin, kunnes lopulta saatiin lahjoitus menemään läpi ja tytöt tulivat iloisiksi. Poistuimme ulos sateeseen etsimään hostelliamme, joka löytyi myöhemmin ehkä parin kilometrin turhan lenkin ja paikallisen miehen avuliaan joskin hiukan haparoivan opastuksen jälkeen.

Osakan akvaario Kaiyukan

Yksi päivä Osakassa kului suuressa akvaariossa Kaiyukanissa, jossa näimme jättirauskun, möhkökalan, keltaisen laatikkokalan (Tapsan ehdoton suosikki!) ja monta muuta kivaa otusta (vaikka jotkut niistä näyttivät aika stressaantuneilta). Toinen päivä hengattiin Osakan linnan tienoolla Ollin ja Iinan kanssa, jotka tulivat Hirakatasta vielä uudelleen moikkaamaan.

Valtava rausku akvaarion
pääaltaan reunalla

Mojovat meduusat

Kala

Rapu

Joukko ihmettelemässä
Osakan linnaa.

Ja niin jää Japani taakse aivan tuota pikaa - jostain syystä oli kyllä jo ennen maahan tuloa sellainen kutina, että tänne tullaan joskus toistekin. Hieno maa, hieno maa. Himputin kallis kyllä, mutta toisaalta, täällä ambulanssinkuljettajatkin pyytävät anteeksi ja kiittävät, kun ihmiset suostuvat väistämään heidän tieltään. Junamatkustusta Japanissa voi todellakin suositella, homma toimii!

Arigato gozaimasu! :)

Kioto - Nagano - Tokio

Iltakävely Kiotossa

Niin sitä taas on seikkailtu pitkin Japania junanraiteilla. Paikallisjunilla matkustaminen on todellista hidasta elämää... Esimerkiksi matkamme Naganosta Tokioon, noin 300 kilometriä, ajeltiin keskinopeudella 40 km/h, kun aamukymmeneltä startattiin ja kuuden aikaan iltasella saavuttiin. Pienellä mopolla olisi puksuttanut samassa ajassa.  :)

Viikko sitten maanantaina matkattiin Hirakataan, Osakan ja Kioton väliseen yliopistokaupunkiin, jossa odotti tuttuja: kaverimme Olli ja Iina, joilla on alkamassa vaihtovuosi Japanissa. Piipahdettiin paikallisessa opiskelija-asuntolassa, jossa oli tiukat säännöt vierailijoiden suhteen, ja ainoa mitä saimme tehdä oli istua lounge-tilassa. Saimme Suomen-tuliaisina hapankorppua, Fazerin sinistä, xylitol-purkkaa ja Bliw-saippuaa. Seuraavana päivänä treffattiin Kiotossa ja pyörähdettiin porukalla parissa pyhätössä, joita siinä kaupungissa piisaa.

Yksi Kioton temppeleistä

Higashi-Honganji -temppelin valtava puu-
rakennus, jonka toinen puoli oli remontissa

Puhdistautuminen ennen
temppeliin menoa.

Temppelin edessä kasvoi valtaisa puu.

Naganon Zenkoji-temppeli

Kiotosta Naganoon ajeltiin torstaina taas pitemmän kaavan mukaan. Kohtasimme senkin ihmeen, että Japanin junat olivat myöhässä aikataulusta. Matkan alkupäässä se ei meitä häirinnyt, mutta loppupää venähti sitten hiukan roimemmin: Matsumoton jälkeen alkoi hillitön sade ja salamointi, ja Inariyaman asemalla juna tyssäsi paikalleen. Kahteen tuntiin ei liikahdettu mihinkään, eikä konnari tiennyt jatkosta mitään. Lopulta, kello yhdeksän paikkeilla, suostuttiin ilmeisesti myöntämään, ettei se juna taida tästä nyt mihinkään jatkaa, vaikka sateenropina olikin hiljennyt, ja matkustajat kärrättiin bussikyydillä Naganoon.

Ihmisiä vastaanottamassa mestarin siunausta.

Naganossa tuli matkamme sadas päivä täyteen, ja sen kunniaksi heräsimme lauantaina viideltä ehtiäksemme Zenkoji-temppelin aamuhartauteen. Siellä piti polvistua riviin, kun munkit saapuivat aloittamaan messua, ja joku mestari kopautti jokaista ketjulla päänuppiin. Sisällä temppelissä he alkoivat hymistä suitsukkeentuoksun leijaillessa, ja ihmiset kävivät polvilleen tatamille. Me seurasimme sivummalta. Tilaisuuden olisi kieltämättä odottanut olevan jokseenkin rauhallisempi; ihmiset tulivat ja menivät ja kolistelivat koko ajan - kyllä suomalaisessa kirkossa sunnuntaiaamuna taatusti on hartaampi fiilis.

Apinaperhe ihmettelee turisteja.

Apinoiden asumaseutua

Temppelistä livahdettuamme kävelimme oitis lähijuna-asemalle, josta ostimme menopaluun läheiseen Monkey Parkiin. Siellä asustavat kuuluisat lumiapinat (lumisia toki vain talvella...), jotka tykkäävät puljata kuumassa lähteessä - ainakin talvella lämmittelemässä. Nytkin muutama apina kyllä köllötteli vedessä, mutta se saattoi johtua siitä, että alueen työntekijä kävi heittämässä veteen siemeniä otusten syötäväksi - ja saadakseen ne menemään veteen, jossa niitä katsomaan tulleet ihmiset haluavat saada ne valokuvatuksi. Hauskoja veijareitahan nuo olivat inhimillisine ilmeineen, eivätkä ne pahemmin piitanneet ihmistovereistaan. Yöksi apinat palaavat metsiin, ja tulevat ihan omasta halustaan viettämään päivänsä altaalle. Junalippumme hintaan kuului visiitti juna-aseman vieressä olevaan onseniin, eli yleiseen kylpylään, jossa istutaan kuumassa lähteessä kuin saunassa, ja Tapsa käytti tilaisuuden kokeilla. Sinne kuulemma suli.

Apinoiden touhuamista pääsee seuraamaan myös livenä netissä.

Sunnuntaina sitten istuttuamme taas koko päivän junassa saavuimme Tokioon. Majoituimme Asakusan alueelle hostelliin, ja iltapalanhakumatkalta tullessamme käveli sumopainija vastaan. Eilen menimme ensitöiksemme ylittämään Shibuya Crossingin, paikan, jossa tietää olevansa Tokiossa.