Rannalta rannalle

Hiekan muovaama.

Vaivoin saimme sydämemme mukaan Ko Phayamilta viikko sitten, mutta etiäpäin oli mentävä. Palasimme Ranongiin kahdeksi yöksi, joita ei vietetty siinä ekan yön homehuoneessa, vaan Luang Poj -nimisessä ihanassa pikku hotellissa. Ranong oli ihan mukava kylänen, jonka pääkadulla sunnuntai-iltana oli katumarkkinat. Sieltä kävimme pitkästä aikaa keräilemässä kojuista paikallisruokamaistiaisia, kuten kookosmunkkipalloja ja Pad Thaita, eli tyypillistä thaimaalaista nuudelihässäkkää.

Näin syntyy Pad Thai. 

Ja tältä se näyttää lautasella.

Maanantaiaamuna lähdimme aikaisella bussilla kohti Krabia. Majoituimme Krabin kaupunkiin neljäksi päiväksi ennen siirtymistä Ko Lantan saarelle jouluksi. Kaupungissa sinänsä ei ollut mitään kummempaa tekemistä; pohdittiinkin, että on oikeastaan aika uskomatonta, että tässä samassa maassa on sellainenkin kaupunki kuin Bangkok, vaikka ovat Thaimaan pikkukaupungit näyttäneet hiukan sentään siistimmiltä ja paremmin rakennetuilta kuin Kambodzan ja Laosin vastaavat.

Krabin tunnusmerkkeinä pidetyt nyppylät.

Ruisleipää, uskoisko tuota!

Vakiopaikoiksemme Krabilla muodostuivat lähellä hostelliamme sijainnut Relax-niminen ravintola, josta sai loistavia aamiaisia hedelmäsheikkeineen ja vastajauhettuine kahveineen, sekä Night Market, josta käytiin iltaisin nappaamassa halpaa mättöä. Löydettiin yllätys yllätys myös skandinaavinen Café Europa, joka mainosti tanskalaista voileipälistaansa. Ruisleivänhimossamme ajauduimme tilaamaan viipaleet homejuustolla sekä graavilohella - vain todetaksemme, että eihän se niin hyvää ollut kuin kotona.

Iltamarketti valmistautuu.

Yhtenä päivänä ajeltiin songtaewin kyydillä Ao Nang -rannalle, joka on noin 20 km päässä kaupungista, ja Krabin pisimmälle kehittynyt (=turistoitunut) biitsialue. Ei vaivauduttu uimaan siellä, koska vesi oli likaisen näköistä ja rannalla paljon kiviä - sitä paitsi alkoi taas sataa vettä, mikä on jo tunnusomaista rantapäivillemme. Satuttiin löytämään rannan tuntumasta Krabi Resortin yhden huoneen avain, ja päätettiin palauttaa se. Kyseinen resortti osoittautuikin varmaan yhdeksi rannan hienoimmista, ja hetken toivoimme, josko löytöpalkkioksi irtoaisi pääsy lokoisille rantatuoleille, mutta hämmästyneet hymyt saivat kelvata.

Ao Nangin maisemia.

Sunset Bungalows, Ko Lanta.

Perjantaina vihdoin koitti päivä, jolloin Ko Lanta kutsui. Phayamin paratiisimaisuus oli nostanut riman korkealle, ja epäilimme, voiko Lanta-ranta olla millään yhtä mahtava. Minibussikuljetus majapaikan ovelta toiselle toimi ihan hyvin, joskin kuskilla oli hiukan vaikeuksia paikantaa kaikkien kyytiläisten ilmoittamat majoitukset, kun nimet ovat niin samankaltaisia. Saarelle päästiin kahdella autolautalla, ensin mantereelta pikku-Lantalle (Lanta Noi), sitten isommalle saarelle (Lanta Yai). Meitä odotti mökki Sunset Bungalowsissa, joka oli ainoa, josta saimme myöntävän vastauksen kyseltyämme majoitusta ainakin viidestä paikasta pari viikkoa sitten. Eräs pariskunta bussissa ei ollut varannut mitään etukäteen, mutta sai silti bungalowin aattoon asti Sunsetista. Kun nyt kerran äidyimme vertailemaan Lanta-saaren puitteita Phayamiin, niin kehnommaltahan se vaikutti monelta osin: bungalow on betonimökki eikä puumaja, se on maantasalla eikä tolppien päällä rinteessä, vieressä menee vilkas autotie eikä hiljainen polku, ja mitä vielä... Jätetäänpä siis vertailut sikseen ja nautiskellaan kirkkaasta uimavedestä, varsin roskattomasta rantahiekasta ja jouluhinnoillakin sentään melko edullisista murkinoista!

Joulu Thaimaassa... mikä jottei.

Vaitelias venhe.

Pieni paratiisiretki: Ko Phayam

Pieni thaimaalainen saari... aurinko... suolainen meri... kookospalmut... Ehkä ihminen tarvitsee nämä ollakseen viisi päivää tekemättä mitään.

Tallustelua hiekassa.

Luotettavan näköinen
laivakuski.

Chumphonista tultiin bussilla Ranongiin viime sunnuntaina, ja nukuttiin vastaan osuneessa vanhassa hotellissa yksi yö, joskin se oli aikamoinen liskojen - tai paremminkin hyttysten ja homeitiöiden yö: ensin jahdattiin yhtä torakkaa, sitten hylättiin umpihomeiset tyynyt lattialle ja loppuyö huidottiin korvissa iniseviä moskiittoja. Aamuvarhainen saapui lopulta, ja läksimme siitä sitten songtaew-kyydillä noin puolen tunnin matkan päähän Phayamin lauttalaiturille. Laivamatka kesti kaksi tuntia ja maksoi 150 bahtia nuppi.

Mr. Gao (kuka hän sitten mahtoi ollakin)

Ko Phayamilla ei ole ollenkaan autoja, vain mopoja ja skoottereita. Toimimme taas tapamme mukaisesti ja, saavuttuamme satamaan maanantaina keskipäivän aikaan, kävelimme majapaikkaamme. Kävely helteessä rinkan kanssahan on jo tullut tutuksi - sitä paitsi jänistimme motskariajelusta. Kolme hikistä varttia siihen meni, mutta Mr. Gaon bungalowit löytyivät helposti, kun teitäkään ei ollut niin kovin montaa. Varatessamme majoitusta paikan nettisivujen lomakkeella, sieltä pyydettiin odottamaan vahvistusviestiä, jota ei kuitenkaan kuulunut. Kaksi päivää ennen olimme soittaneet Skypellä paikkaan, ja silloinkin kommunikointi vaikutti kovin hankalalta. Onneksi emme antaneet näiden seikkojen hämätä, sillä välittömästi, kun meille osoitettiin bungalowimme, totesimme, että kyllä tämä mesta taitaa olla juuri niin hyvä kuin TripAdvisorin ylistävät arviot vihjasivat. Bungalow oli siisti kuin mikä, näkymät merelle kohtalaisen leuhkat, ja ruoka erinomaista. Silti viiden yön luksustelu oli edullista: noin 16 euron päiväbudjetilla mentiin.

Kotibungalowimme palmun alla.

Hyttysverkko ja ilmastoivat
ikkunat = hyvät unet.

Kylppäri puoliksi taivasalla.

Näköala.

Tukaani lähipuussa.

Kotikookos.

Hiljainen länsiranta.

Seuraavat päivät muudostuivatkin sitten aika tiiviisti niin sanotun mitään-tekemättömyyden ympärille. Uitiin, luettiin, syötiin, upoteltiin varpaita hiekkaan, nukuttiin, syötiin, luettiin, uitiin. Mr. Gaon bungalowit sijaitsevat saaren länsipuolella, Buffalo Bayssä, joka on melko kivikkoinen poukama. Eivät kivet silti uimista liiemmin haitanneet. Vuoroveden vaihtelua oli hauska seurata: nousuveden aikaan vaahtopäät ulottuivat miltei ravintolan reunakivetykselle asti, laskuvesi taas imaisi aallokon monen metrin päähän. Rantahiekassa kipitti valtavasti söpöjä ja ujoja rapuja, joiden sivuttainen kävelytyyli oli riemastuttava. Suurin turistihuippu ei selvästikään ollut vielä käsillä, sillä mitään ruuhkaa ei rannoilla näkynyt.

Kivet ja ravut.

Vipeltäjä hiekalla.

Aamiainen.

Mr. Gaon ravintola ansaitsee hieman suitsutusta: kaikki, mitä söimme, oli huippuhyvää, annokset kelpo kokoiset ja palvelukin hyvin ystävällistä - ja annoksemme jopa tuotiin pöytään suht samaan aikaan, mikä ei ole täälläpäin kovin yleistä. Rannan muistakin majapaikoista tuli ihmisiä syömään meidän ravintolaamme. Maistoimme mm. täydellistä Tom Yum -keittoa, loistavaa kotitekoista leipää täytettyjen sandwichien muodossa, tuoreita hedelmäviipaleita aamiaisella, ja ihanaakin ihanampia kookos- ja ananassmoothieita. Phayamin spesialiteetti ovat saarella kasvavat cashew-pähkinät, ja niitä olikin mukana myös ravintolan ruoissa, minkä lisäksi ostimme niitä ison pussin mummolta tienvarsikojusta.

Viimeisenä päivänä liikahdettiin ja käveltiin satamaan ("keskustaan") vuokraamaan - ei mopoja taaskaan - vaan pienenpienet, urheat jopopyörät vuorokaudeksi. Niilläpä pääsikin näpsäkkäästi sotkemaan pitkin betonilla päällystettyjä pikkuteitä. Poljettiin katsomaan Aow Yai -nimistä rantaa saaren eteläpäähän, missä kieltämättä iski rantakateus: ei kivenmurikkaakaan näköpiirissä ja sitä paitsi siellä oli aivan mieletön aallokko. Uikkarit päälle ja samantien roiskahdettiin aaltojen pauhun sekaan niin että mentiin ihan uppeluksiin ja suolavettä oli välillä korva täynnä. Pari kertaa pääsi eläytymään tsunamiin, kun aallonharja pyyhkäisi yli oikein voimalla, mutta pysyttiin koko ajan sillä etäisyydellä, että jalat ylettyi pohjaan. Takaisinpäin kun lähdettiin, osui tien varressa silmään vegeravintola, jonka henkilökunta oli eurooppalaista. Nautittiin siellä erinomaiset tofupurilaiset ja jälkkäriksi suklaakakkupala sekä Tapsalle lähiluomukahvia. :) Sitten äkkiä iski vesisade niskaan ja poljeskeltiin kotibungalowiin aivan uitettuina.

Oivalliset kulkupelit.

Pyhä laituri.

Tsunamivaara etelärannalla...

...ja sieltähän se jo tulee!

Kaatosade yllätti.

Lähdettiin Ko Phayamilta tänään aamulaivalla takaisin Ranongiin, josta oli katsottu valmiiksi hiukan kivempi majoitus tällä kertaa. Oli hulvaton näky puoli kahdeksan aikaan yön sateen tummentamassa maisemassa, kun Tapsa rinkka selässä ampui alamäkeä pikku jopolla, jonka jarrut eivät olleet ihan priimakunnossa, ja satula aivan liian matalalla: "Boorn tu bii waa-aa-aild..."