Tokion tohinaa ja halpamatkustuksen hohtoa

Se alkaa Japanin aika olla sitten pulkassa - lento lähtee tänään iltayhdeksältä Kansain kentältä kohti Hongkongia. Perille saavutaan puoliltaöin (halpalento, niinpä niin), mikä tarkoittaa meille erästä uutta elämystä: yöpymistä lentokentällä. Honkkarin kentän pitäisi olla kuitenkin erityisen hyvin tähän tarkoitukseen sopiva, joten katsotaan mihin penkinnurkkaan päästään käpertymään...

Oleilimme viikon Tokiossa, minkä jälkeen matkustimme vielä muutamaksi päiväksi Osakaan. Tämä siksi, että Tokiosta ei näyttänyt löytyvän ainuttakaan halvaksi luokiteltavaa lentoa Hongkongiin tai sinne suuntaan. Pitkällisen googlailun jälkeen löytyi Peach Airlines, aasialainen Ryanair, jolla päästäisiin matkaan Osakasta. Ostimme vielä yhden Seichun Juhachi -lipun Tokio-Osaka -matkaa varten ja jaoimme reissun kahdelle päivälle, jolloin neljä matkapäivää tuli käytetyksi (yksi jäi yli, mutta silti se oli halvin tapa liikkua tässä maassa).

Kadunmieskin ihmettelee Shibuya crossingia.

Mutta mitäs Tokiossa? Syötiin paljon onigireja (merilevään käärittyjä riisipalloja erinäisillä täytteillä), etsittiin kirjakauppoja, joista yksi oli remontissa, toinen juuri muuttanut jonnekin ja kolmas jopa löytyi, piipahdettiin käytettyjen vaatteiden kaupoissa, joissa vaatteet maksoivat enemmän kuin uutena, ja käveltiin, käveltiin, käveltiin. Näissä jättikaupungeissa on pakko vaan valita yksi alue päivää kohti, mennä metrolla sinne, kävellä siellä ja tulla metrolla takaisin. Käytiin kahdesti Shibuyalla ja lisäksi Shinjukussa, jossa pääsi ilmaiseksi tsekkaamaan maisemat Metropolitan Government Officen 45. kerroksesta, sekä Akihabarassa, jossa Tapsa nautiskeli isoista elektroniikkaliikkeistä. Lisäksi pyörittiin tietysti hostellimme lähistöllä Asakusassa, käytiin vastikään avatun Tokyo Skytreen juurella, ja tavattiin paikallinen keksijä, joka opetti meitä puodissaan pelaamaan japanilaista shakkia ja keksimäänsä rubikinkuutiomaista älypeliä (jotka myös lähtivät kotiin tuliaisiksi).

Näkymiä 45. kerroksesta

Arkkitehtuuria Asakusassa

Moomin Cafen tarjontaa

Vaateliike Shibuyassa

Totoro piileskeli lasikopissa
museon pihalla.

Yksi päivä oli omistettu Ghibli-museolle, joka siis esittelee mm. Miyazakin animaatioelokuvia. Sinne lippujen saaminen on ilmeisesti vaikeaa, ne pitää ostaa etukäteen Lawson-myymälöistä. Omamme hankimme Kiotossa noin puolitoista viikkoa etukäteen. Mitakassa sijaitseva museo oli hassunnäköinen talo, jossa pääsi sukeltamaan animaatioiden tunnelmaan erilaisissa huoneissa, ja lipun hintaan kuului yksi lyhytelokuvakin. Museo oli kuitenkin selvästi suunnattu lapsille, sillä se loppui aika lyhyeen - aikuinen leffafani olisi kaivannut hiukan enemmän asiaa.

Junanpilli kutsui meitä kyytiin sunnuntaina, jolloin kokka otettiin kohti Ogakia. Sinne siksi, että olimme laittaneet avoimen requestin Couchsurfing-sivustolle Nagoyan seudulle, ja saaneet kutsun yöpymään ogakilaiselta, vanhempiensa luona asuvalta miekkoselta. Paikallisjunilla matka Tokiosta Osakaan olisi siis kestänyt liian pitkään vedettäväksi päivässä, ja siksi surfasimme välissä yhden yön. Se, että isännäksi osui kotona asuva "peräkamarin poika" oli meille aika onnenpotku, sillä saimme osaksemme epäilemättä parasta mitä CS:n kautta voi kohdalle tulla: komea omakotitalo, siellä oma huone ja kunnon futonit yöksi, ja äidin kokkaamat aitojapanilaiset herkkuateriat eteen. Melkein kuin jossain huippuryokanissa olisi ollut...

Buddha Naran temppelissä

Maailman suurin puurakennus?

Ennen Osakaa ehdittiin käväistä pikaisesti Narassa, jonka Todaiji-temppelin pitäisi olla kaikista suurin puurakennus mitä on, vaikka Kiotossakin yksi temppeli oli sitä kunniaa ottamassa. Osakaan saavuttuamme halusimme antaa Seichun-lippumme jollekulle, koska lippu oli vielä voimassa päivän loppuun saakka, eikä siis ollut henkilökohtainen. Olimme antamassa sitä kahdelle tytölle, kun paikalle tuli aseman vartija tai vastaava ja luuli kai, että yritämme ottaa lipusta jotain hintaa. Pitkään siinä seliteltiin, kunnes lopulta saatiin lahjoitus menemään läpi ja tytöt tulivat iloisiksi. Poistuimme ulos sateeseen etsimään hostelliamme, joka löytyi myöhemmin ehkä parin kilometrin turhan lenkin ja paikallisen miehen avuliaan joskin hiukan haparoivan opastuksen jälkeen.

Osakan akvaario Kaiyukan

Yksi päivä Osakassa kului suuressa akvaariossa Kaiyukanissa, jossa näimme jättirauskun, möhkökalan, keltaisen laatikkokalan (Tapsan ehdoton suosikki!) ja monta muuta kivaa otusta (vaikka jotkut niistä näyttivät aika stressaantuneilta). Toinen päivä hengattiin Osakan linnan tienoolla Ollin ja Iinan kanssa, jotka tulivat Hirakatasta vielä uudelleen moikkaamaan.

Valtava rausku akvaarion
pääaltaan reunalla

Mojovat meduusat

Kala

Rapu

Joukko ihmettelemässä
Osakan linnaa.

Ja niin jää Japani taakse aivan tuota pikaa - jostain syystä oli kyllä jo ennen maahan tuloa sellainen kutina, että tänne tullaan joskus toistekin. Hieno maa, hieno maa. Himputin kallis kyllä, mutta toisaalta, täällä ambulanssinkuljettajatkin pyytävät anteeksi ja kiittävät, kun ihmiset suostuvat väistämään heidän tieltään. Junamatkustusta Japanissa voi todellakin suositella, homma toimii!

Arigato gozaimasu! :)

Pallokalaa, hapanpapuja ja pomminjälkiä - syväsukellus japanilaisuuteen

Akama-jingu, Shimonoseki

Laiva lipui Japanin rantaan siis kahdeksan aikaan tiistaiaamuna. Meillä oli sovittuna treffit Couchsurfing-isäntämme Seijin kanssa puoliltapäivin Shimonosekin kalamarketissa. Siihen asti tapoimme aikaa globalisaation saavutusten merkeissä - lounastamalla Subwayssä ja kahvittelemalla Starbuck'silla. Kävimme lisäksi asemalla ostamassa Seishun Juhachi-kippu -nimiset junaliput, joilla saamme matkustaa viitenä vapaavalintaisena päivänä rajattomasti hitailla paikallisjunilla. Nämä liput ovat oiva vaihtoehto Japan Rail Passille, joka maksaisi neljä kertaa enemmän ja pakottaisi kiirehtimään paikasta toiseen, jotta tulisi hintansa väärtiksi. Kippu-lippu kustansi euroissa satasen verran, jolloin yhden päivän matkat saa parillakympillä, mikä on aika hyvin, jos vaikka vetää päivässä Osakasta Tokioon. Liput tosin ovat voimassa vain koulujen loma-aikoina, eli tässä tapauksessa 10. syyskuuta saakka.

Eteläsaaren Kyūshūn (vas.) ja pääsaaren Honshūn erottava Kanmonin kanava.

Illallista japanilaisittain.
Keskellä sinisellä Iittala-lautasella fugua eli pallokalaa.

Myönnetään, että majoituksen kalliit hinnat Japanissa kannustivat meitä sohvasurffauksen pariin (vaikkei pääpointtina siinä olekaan ilmaisten öiden kerääminen). Seijin kanssa viettämämme päivä oli kuitenkin matkan mieleenjäävintä antia. Kaveri kuskasi meitä kaupungin nähtävyyksiä katsomaan, ja kokkasi illalla mahtiaterian, joka esitteli makunystyillemme monta uutta aistimusta. Maistoimme mm. fugua, eli pallokalaa, joka väärin käsiteltynä on tappavan myrkyllinen, sekä nattoa, siis hapatettuja soijapapuja (japanilaisten surströmmingiä). Lisäksi ilahduimme siitä, että Seiji sattui olemaan todellinen Suomi-fani: hänellä on asuntonsa yhteydessä Suomi-tuotteita myyvä putiikki, josta löytyy kaikkea Marimekosta ja muumeista Iittalaan ja Karhu-tuoppeihin. Hän fanitti myös ralliautoilua ja oli käynyt Suomessa paitsi hankkimassa myytäviä tuotteita myös seuraamassa Jyväskylän rallia. Toivotimme hänet lämpimästi tervetulleeksi Turkuun, jahka taas tulee aika käydä hakemassa uutta myytävää puotiin.

O-torii -portti

Seuraavana aamuna lähdimme Shimonosekistä eteenpäin tietämättä muuta kuin että suunta on kohti Hiroshimaa. Kolme junanvaihtoa myöhemmin olimme jo Hiroshiman nurkilla, ja meitä vastapäätä istui vanhempi rouva, joka alkoi kiinnostuneesti ja hyvällä englannilla jutustella kanssamme. Hän antoi meille puhelinnumeronsakin, jos vaikka haluamme myöhemmin pistäytyi hänen luonaan Yokohamassa, missä hän asuu. Lisäksi hän suositteli nähtävyydeksi Hiroshiman lähellä sijaitsevaa Miyajiman saarta ja siellä olevaa pyhättöä. Teimme spontaanin liikkeen ja jäimme pois junasta, kun saavuttiin Miyajima-asemalle. Rinkat jäivät aseman säilytykseen, kun hyppäsimme saarelle vievään lauttaan. Saarella käpötteli turhankin kesyjä peuroja, jotka yrittivät syödä kartan Tapsan kädestä, ja pyhätön edustalla merestä nousi O-torii -portti, varmaan yksi Japanin tunnetuimmista näkymistä.

"Elä vie!"

Viisikerroksinen pagoda

Itsukushima-jinja shrine.

Parin tunnin päästä palasimme junaan ja jatkoimme loppumatkan Hiroshimaan. Tiemme kävi ensimmäiseksi turisti-infoon, jossa saimme tietää, että kaupunki on täynnä visitoijia jonkin anime-tapahtuman johdosta, ja ainoa ok-hintainen vapaa huone meille löytyi hiukan ankeasta motellintapaisesta. Tatami, futon, matala pöytä ja istumatyynyt sekä kenkien vaihtaminen ulko-ovella sisätohveleihin (plus vessassa erityisiin vessatohveleihin) olivat sielläkin takaamassa japanilaisen ilmapiirin.

Kello ja Hiroshima
pysähtyivät 8:15

Torstaipäivä kuului Hiroshimalle. Peace Memorial Museum tarjosi kattavan tietopläjäyksen atomipommi-aiheesta - museoissa ei ole tullut tällä reissulla kauheasti käytyä, mutta tässä tapauksessa se oli aika must. Näimme mm. pommin uhreilta talteen saatuja hiuksia ja kynnenpalasia, räjähdyksen kuumuuden sulattamia tiilen ja posliiniastioiden jäänteitä sekä tietenkin kuvia kaupungista ennen ja jälkeen elokuun kuudennen 1945. Kaupungista nykyisellään kieltämättä huomasi, että se on rakennettu 1900-luvun jälkipuoliskolla: ei se niin kauhean kaunis ollut, laatikkotaloja kaikki tyynni.

Peace Park ja Museo sijaitsevat
nykyään keskellä olevalla saarella.

A-Bomb Dome

Vuodesta 1968 lähtien Hiroshiman
kaupunginjohtajat ovat lähettäneet
protestikirjeitä ydinkokeita tekevien
maiden johtajille. Kuvassa Obamalle
lähetettyjä.

Children's Peace Monument

Ennen ja jälkeen.

Hiroshimasta saatiin aikaiseksi lähettää muutama postikorttikin (pakko mainita, että Koreasta ei uskomatonta kyllä löytynyt tavallisia postikortteja ei sitten mistään, tiedoksi, jos joku toivoi sieltä korttia :) ). Tämä piti kertoa siksi, että postitoimistossa oli mitä riemastuttavin virkailija: pieni mies, joka höpötti taukoamatta touhutessaan tohkeissaan merkkejä kiinni kolmeen postikorttiimme. Hän selvästi rakasti työtään! Muutenkin japanilainen asiakaspalvelu on ihan omaa luokkaansa: tiskin takana kohtaa aina niin sydäntäriipaisevaa ystävällisyyttä, että tekisi mieli halata ja rutistaa ja toivottaa onnea ja menestystä. Suomeen pitäisi kyllä hankkia japanilaisia asiakaspalvelukonsultteja...

Kaatosateesta kohti Siperiaa

Kahden hengen luksusta

Sunnuntaina iltapäivällä nousimme Moskovassa junaan numero 82 määränpäänä vähän yli miljoonan asukkaan Jekaterinburg. Halvemman hintaiset platzkart-paikat olivat menneet, joten lipuissamme luki jälleen kupé-luokka. Yrmeähkö junaemäntä ("provodnitsa") osoitti meille paikkamme: se oli jonkinlainen ylimääräinen, kahden hengen pikkuhytti, jolla ei ollut edes numeroa, emännän kopin vieressä heti käytävän alussa. Alkuun se näytti kolkolta, mutta osoittautui itse asiassa oikein kotoisaksi. Ja saatiinpa olla pitkästä aikaa ihan kahdestaan - onnenpotku.

26 tunnin puksutukseen lukeutui useita pysähdyksiä, mutta emme oikein pysyneet kartalla, missä mikäkin stoppi oli, kun asemien nimet eivät välttämättä ole näkyvissä siten kuin Suomessa. Parilla pysäkillä laiturille ilmaantui babushkoja myymään matkalaisille monen sortin tarpeistoa - muun muassa kattokruunuja ja täytettyjä oravia oli saatavilla (toki myös syötävää).

Junamatkojen pelastus: samovaari

Matkan aikana ravitsimme itseämme mm. instant-nuudelikeitolla, joka valmistui näppärästi styroks-kippoon samovaarista saadun kiehuvan veden avulla. Runsas vuorokausi meni ihan leppoisasti ja maanantaina paikallista aikaa kuuden kieppeillä hyppäsimme junasta "Katariinan kaupungin" kamaralle. Tapasimme heti asemalla Couchsurfing-hostimme Danilin ja hänen tyttöystävänsä Polinan. Molemmat opettavat englantia työkseen, joten kommunikaatiovaikeuksia ei ollut. Ensitöiksemme käytiin hankkimassa jatkoliput Irkutskiin valmiiksi, kun kerran oli taas venäjänkielistä apuvoimaa tarjolla.

Oli hienoa päästä vierailemaan venäläiseen kotiin, joka löytyi melkolailla homeenhajuisen kerrostalon ylimmästä kerroksesta melko läheltä keskustaa. Vietimme kaksi yötä yksiössä nuhruisella vuodesohvalla pariskunnan nukkuessa kirjahyllyn toisella puolen. Asunnon kupruilevat lattiat, seinien kostea tuoksu sekä keskustelut arkielämästä isäntäparin kanssa saivat meidät hiljaa mielessämme oivaltamaan oman kermapeffaisuutemme. Moskova oli jäänyt riittävän kauas, jotta saimme nyt nähdä todellisempaa Venäjää, ja tajuta, ettemme tajua mitään elämästä, joka ei täytä länsimaisia standardeja. Danil ja Polina ovat loistotyyppejä, jotka ylpeinä näyttivät meille paikkoja ja kertoivat juttuja kotimaastaan - siitä miten ihmiset maksavat veroja vain noin 10 prosentista tuloistaan, miten armeija on kuin vankila, miten opiskelija-asunnoissa neljä henkeä elää 12 neliön kopissa... ja muuta vastaavaa. Että suomalainen kyllä voisi lopettaa valittamisen...

Koko tiistain satoi kaatamalla, mistä johtuen kuva Jekaterinburgista jäi aika sumeaksi - maininnan saakoon QWERTY-näppäimistöä esittävä laattakokoelma joen rannassa sekä kirkko, joka pystytettiin Romanov-perheen teloituksen muistoksi.

Shift-näppäimellä

Keittoa leivästä

Paikallisessa supermarketissa kävimme huolehtimassa seuraavan, 56 tuntia kestävän junamatkan muonituksesta. Täällä päästiin jo Euroopasta Aasian puolelle, seuraavaksi kutsuu Siperia!

Hiilihydraatti matkaajan tiellä (ja kiskoilla) pitää.. (ehkä)

Neuvostomuistomerkkejä ja silliä

Pyhän Vasilin katedraali

Tänään olimme kunnon turisteja ja kävimme katsomassa Vladimir Iljitsia mausoleuminsa uumenissa. Vahamaiseltahan tuo näytti - lieneekö sittenkin Madame Tussaud käynyt muovailemassa herran paikalleen... 

VDNH

Moskova alkaa olla nähty, tältä erää ainakin. Kaupunki on kallis, ruuhkainen ja meluisa - mitäpä muutakaan - toki myös viehättävä omalla kolholla tavallaan. Perjantaina kävimme VDNH:ssa eli yleisvenäläisessä näyttelykeskuksessa nähdäksemme neuvostoaikana rakennettuja muistomerkkejä ja paviljonkeja. Alue sattui kuitenkin olemaan täynnä lapsiperheitä ja karnevaalimeininkiä, meneillään oli jonkinlaiset lasten markkinat tipitiitä hoilaavine pelleineen, hattaroineen ja karting-autoineen. Ei muuta kuin sekaan. Takaisinpäin keskustaan matkustimme monoraililla (ei-maanalaisella metrolla) ja promeneerasimme Arbatin kävelykadulla. Sen varrelta löytyy kaksikin Mu-Mu -ketjun ravintolaa, joita voimme suositella siksi, että siellä saa mukavasti valita tarjottimelleen erilaisia ruoka-annoksia eri tiskeiltä (sentään jotain kasvissyöjällekin), ja maistoimme siellä myös venäläistä kvass-juomaa, joka maistui nestemäiseltä mämmiltä (ja oli siis hyvää :) ). 

Yliopistorakennus

Tänään paikallistoverimme Liz opasti meitä jälleen Moskovan valtion yliopiston - joka on valtava stalinistinen pilvenpiirtäjä, yksi ns. seitsemästä siskoksesta - kukkulalla, mistä onkin upea näkymä kaupungin ylle. Hostellissa eräs uusiseelantilaiskaveri päivitteli Moskovan metron mahdottomuutta ulkomaalaiselle, kun asemien nimiä ei välttämättä lue seinissä, yhdellä asemalla voi olla monta nimeä, ja päälle tietysti vielä se, ettei osaa kyrillistiikkaa. Paikallisen matkassa olimme siis onnekkaita, kun ei tarvinnut kuin pysytellä fölissä, vaikka oltiin keskenäänkin selvitty jotenkuten outojen kirjainten virrassa. 

Avaruuden valloittajien
muistomerkki

Hostellielämä alkaa muuten jo nyt koetella mielen tyyneyttä. :) Majapaikassamme tuntuu olevan tauoton sählinki päällä (vaikka nimi on Chillax - chill and relax), ja suomalaisina supisijoina emme ihan sulata sitä älämölöä mitä esim. espanjaa puhuvat huonekumppanimme tuottavat. Lauantai-illan ohjelmaksi oli päätetty järjestää "herring day": silliä uuniperunoiden kera kaikille haluaville (plus vodkaa). Itse koetimme kokkailla parsakaalia pastan päälle sen mitä suinkin mahduimme, kun kaikki häselsivät keittiössä yhtaikaa. Lopulta, kun silliviipaleita lähdettiin kuljettamaan olohuoneen puolelle, kuului mäiskis ja koko hoito oli lattialla. Harasoo vaan! :)

Mutta huomenissa onkin taas eteenpäin lähdön aika. Jekaterinburgin juna starttaa yhden aikaan iltapäivällä ja perillä se on runsaan vuorokauden myöhemmin, eli maanantaina alkuillasta. Seuraavat yöt surffaamme sohvalle - löysimme majapaikan Couchsurfingin kautta, niin saadaan vähän taukoa hostellihoopoiluun.

Huomenna siis alkaa se varsinainen Trans-Mongolian retki! Pikanuudelipaketit ovat valmiina! :)

Lenin

Monorail -matkalla näkyi
Työläinen ja kolhoosinainen -veistos 

P.S. Oikealta infopalkista löytyy nyt myös kuvagalleria! Kuvia päivitellään sitä mukaa kuin tällä hitaalla pikkupikku koneella jaksetaan. :)