Neuvostomuistomerkkejä ja silliä

Pyhän Vasilin katedraali

Tänään olimme kunnon turisteja ja kävimme katsomassa Vladimir Iljitsia mausoleuminsa uumenissa. Vahamaiseltahan tuo näytti - lieneekö sittenkin Madame Tussaud käynyt muovailemassa herran paikalleen... 

VDNH

Moskova alkaa olla nähty, tältä erää ainakin. Kaupunki on kallis, ruuhkainen ja meluisa - mitäpä muutakaan - toki myös viehättävä omalla kolholla tavallaan. Perjantaina kävimme VDNH:ssa eli yleisvenäläisessä näyttelykeskuksessa nähdäksemme neuvostoaikana rakennettuja muistomerkkejä ja paviljonkeja. Alue sattui kuitenkin olemaan täynnä lapsiperheitä ja karnevaalimeininkiä, meneillään oli jonkinlaiset lasten markkinat tipitiitä hoilaavine pelleineen, hattaroineen ja karting-autoineen. Ei muuta kuin sekaan. Takaisinpäin keskustaan matkustimme monoraililla (ei-maanalaisella metrolla) ja promeneerasimme Arbatin kävelykadulla. Sen varrelta löytyy kaksikin Mu-Mu -ketjun ravintolaa, joita voimme suositella siksi, että siellä saa mukavasti valita tarjottimelleen erilaisia ruoka-annoksia eri tiskeiltä (sentään jotain kasvissyöjällekin), ja maistoimme siellä myös venäläistä kvass-juomaa, joka maistui nestemäiseltä mämmiltä (ja oli siis hyvää :) ). 

Yliopistorakennus

Tänään paikallistoverimme Liz opasti meitä jälleen Moskovan valtion yliopiston - joka on valtava stalinistinen pilvenpiirtäjä, yksi ns. seitsemästä siskoksesta - kukkulalla, mistä onkin upea näkymä kaupungin ylle. Hostellissa eräs uusiseelantilaiskaveri päivitteli Moskovan metron mahdottomuutta ulkomaalaiselle, kun asemien nimiä ei välttämättä lue seinissä, yhdellä asemalla voi olla monta nimeä, ja päälle tietysti vielä se, ettei osaa kyrillistiikkaa. Paikallisen matkassa olimme siis onnekkaita, kun ei tarvinnut kuin pysytellä fölissä, vaikka oltiin keskenäänkin selvitty jotenkuten outojen kirjainten virrassa. 

Avaruuden valloittajien
muistomerkki

Hostellielämä alkaa muuten jo nyt koetella mielen tyyneyttä. :) Majapaikassamme tuntuu olevan tauoton sählinki päällä (vaikka nimi on Chillax - chill and relax), ja suomalaisina supisijoina emme ihan sulata sitä älämölöä mitä esim. espanjaa puhuvat huonekumppanimme tuottavat. Lauantai-illan ohjelmaksi oli päätetty järjestää "herring day": silliä uuniperunoiden kera kaikille haluaville (plus vodkaa). Itse koetimme kokkailla parsakaalia pastan päälle sen mitä suinkin mahduimme, kun kaikki häselsivät keittiössä yhtaikaa. Lopulta, kun silliviipaleita lähdettiin kuljettamaan olohuoneen puolelle, kuului mäiskis ja koko hoito oli lattialla. Harasoo vaan! :)

Mutta huomenissa onkin taas eteenpäin lähdön aika. Jekaterinburgin juna starttaa yhden aikaan iltapäivällä ja perillä se on runsaan vuorokauden myöhemmin, eli maanantaina alkuillasta. Seuraavat yöt surffaamme sohvalle - löysimme majapaikan Couchsurfingin kautta, niin saadaan vähän taukoa hostellihoopoiluun.

Huomenna siis alkaa se varsinainen Trans-Mongolian retki! Pikanuudelipaketit ovat valmiina! :)

Lenin

Monorail -matkalla näkyi
Työläinen ja kolhoosinainen -veistos 

P.S. Oikealta infopalkista löytyy nyt myös kuvagalleria! Kuvia päivitellään sitä mukaa kuin tällä hitaalla pikkupikku koneella jaksetaan. :)

Pietari kuittaa, Moskova herättää

Juna toi meidät tänä aamuna Moskovaan. Neljän hengen kupé-hytissä nukuttu yö oli ollut täynnä kolinaa, heiluntaa ja yläpediltä kaikunutta kuorsausta, ja rähjäisinä raahauduimme aamuruuhkaiseen metroon. Edessä oli kuuma, raskas ja antoisa päivä venäläisessä pääkaupungissa, päivä, joka nyt on jälleen päättymässä hostellin neljäntoista hengen dormitorion yläsänkyyn.

Mihailovskin palatsin esitys

Palataan kuitenkin muutama päivä taaksepäin, takaisin Pietariin, jossa vietimme kaikkiaan viisi kokonaista päivää. Niiden aikana söimme pelmenejä kasvis- ja kalatäytteellä Idiot-nimisessä ravintolassa, kuuntelimme ilmaista oopperaa ja balettia Mihailovskin palatsin edustalla kaupungin syntymäpäivän kunniaksi, harkitsimme Iisakin kirkon kupoliin kiipeämistä, sulauduimme Nevski Prospektin väkijoukkoihin, näimme (ilmeisesti humalaisen) miehen heittävän vaatteensa ja hyppäävän Neva-jokeen uimaan sekä istuimme joen rannassa odottamassa vesibussia puolitoista tuntia, eikä se koskaan tullut, mutta istuskelu oli mukavaa.

Primorskaya

Teimme myös metromatkan Primorskajan pääteasemalle nähdäksemme kunnon neuvostoarkkitehtuuria. Laitakaupunkia ei olisi samaksi pitäjäksi uskonut. Pietarin keskustaa ei ehkä voi sanoa Venäjäksi - niin eurooppalainen se on. Olisi voinut luulla kuljeksivansa Wienissä, Prahassa, Amsterdamissa tai Venetsiassa katsellessaan puhtoisia palatseja ja viehkeitä puistoja. Pietari on jonkinlainen kulissi Eurooppaan päin, kaunis näyttämö turisteille.

Moskovan-junan, johon ostimme liput, oli määrä lähteä klo 23 tiistai-iltana. Hostellin check out oli klo 11, joten meille jäi puoli vuorokautta luppoaikaa rinkkojen kanssa. Ehkä ne olisi voinut jättää hostellille päiväksi, mutta niin emme tehneet, joten käytimme päivän olemiseen puistoissa ja kahvilassa. Evästä, vettä, kirja ja hyvä penkki, siinä se päivä pikkuhiljaa kului. Välillä vaihdettiin paikkaa valuen vähitellen lähemmäs asemaa. Viimeiset tunnit odoteltiin (tosi neuvostomaisen) asemarakennuksen sisällä - kun vihdoin oli onnistuttu saamaan istumapaikat odotuspenkeiltä. Sitten viimein näyttötaululle ilmestyi junan numero 25 lähtöraide. Paikkamme oli ensimmäisessä vaunussa, hyttikumppaneina meitä vähän nuorempi tyttö sekä bisnesmies, joka luultavasti ajaa samalla junalla joka viikko. Ainakin hänen käsivartensa näyttivät olevan hyvin harjaantuneet kiepauttamaan koko ukon kerralla yläpunkkaan.
Vastaavia junaöitä on pian tiedossa liuta lisää, joten ei auta kuin tottua, vaikkei tämä ensimmäinen mitään luksusta ollut.

Tänään sitten pääsimme Moskovan makuun peräti paikallisen opastuksella. Kun oltiin majoituttu Trubnajan metroaseman lähistöllä Chillax-nimiseen hostelliin, tapasimme venäläisen ystävämme Lizin, joka tekee freelance-journalistin töitä maaseudulta käsin, ja tuli tänään kierrättämään meitä aina Punaiselta torilta Gorkin puistoon saakka, ja auttoi meitä myös hankkimaan liput jo seuraavaan etappiin, Jekarinburgiin (mikä olikin tosi tarpeen, koska homma toimi asemalla kovin kankeasti). Ero Moskovan ja Pietarin välillä on huikea mitä tulee rakennusten tyyliin ja tunnelman autenttisuuteen. Kyllä täällä huomaa olevansa Venäjällä - siis hyvässä merkityksessä. Sunnuntaihin asti jatkamme tutustumista omin nokkinemme - eiköhän se taas mene puistossa istuskeluksi ennen pitkää. :)

Nevsky oli suljettu

Kaduilla tanssittiin

Verikirkko Mars-kentältä

Neva on leveä

Iisakin kirkko

Kesäpuisto