Vientianesta viisumit ja yöbussilla Pakseen

Vientianessa käyntimme pääasiallinen epistola oli Thaimaan turistiviisumien hankkiminen. Rajalta sinne saa 15 päivän oleskeluluvan, mutta sehän ei meille riitä, siispä porhalsimme Thaimaan konsulaattiin (ei siis lähetystöön, vaikka sekin löytyy samasta kaupungista) heti aamutuimaan viime viikon torstaina. Tarvittavia asiakirjoja olivat kopiot passista ja Laosin viisumista sekä kaksi kappaletta tuoreita passikuvia. Näiden hankkiminen kävi käden käänteessä, kun satuimme löytämään aivan guesthousemme läheltä Setthathirat-kadulta, Joma Bakeryn vierestä, valokuvausliikkeen, joka hoiti nämä kaikki pikkurahalla. Liikkeen ulkopuolella päivysti tuktuk-kuski, joka tiesi jo mihin olemme menossa, mutta olimme niin tyytyväisiä asioitten toimivuuteen, että suostuimme kyytiin hinnasta vääntämättä (kävelimme tosin takaisin).

Näitä ne jaksaa pykätä.

Viisumeita jonotteli matkailija jos toinenkin, mutta onneksi konsulaatin edustalla oli tuolirivistöjä katoksen alla ja vuoronumerosysteemi, joten odottelu ei käynyt kuumottavaksi. Täyttelimme siinä hakemukset ja liimailimme passikuvat lomakkeen nurkkaan, minkä jälkeen toista tuntia jonoteltuamme pääsimme luukulle, missä toinen virkailija ei kaipaillut mitään tietoja tulevasta osoitteesta Thaimaassa, kun taas toinen virkailija kaipasi. Kirjoitettiin vain "Bangkok" osoitteeksi ja päästiin lopulta eteenpäin - odottamaan maksuvuoroamme eri luukulle. Viisumit piti maksaa Thaimaan bahteina (1000 bahtia kipale), ja niitä oltiin vaihdettu käteiskassaan edellisenä iltana. Valmiita viisumeita oli lupa tulla noutamaan seuraavana iltapäivänä, ja näin tapahtui. Siinä määrin rutiininomaisena sarjatuotantona homma näytti Vientianessa hoituvan, että tuskin kukaan hakija jäi ilman maahanastumislupaansa.

Kerrankin meillä oli näkymät
majapaikan ikkunasta.

Ennen Thaimaatahan meillä on vielä Kambodza ohjelmassa, ja sieltäkin tuo viisumin hankinta onnistuisi kaiketi yhtä lailla, mutta saatiinpa se nyt ajoissa hoidettua. Muu aika Vientianessa koostui jälleen pitkistä kävelyrupeamista, kansainvälisistä aterioista (japanilaista, italialaista, ranskalaista, intialaista) sekä saunanlämpimässä guesthouse-huoneessa hikoilusta. Vientianesta löytyy jonkin raajansa menettäneitä ihmisiä auttava COPE Center, jonka näyttely kertoo rypälepommien uhreista samoin kuin Phonsavanissa. Tapsa osti sieltä kantaaottavan T-paidan, jonka aikoo pukea päälleen sinä päivänä, kun astumme Yhdysvaltoihin...

COPE Centerin irtojalkoja -
taustalla yksi testattavana.

Vientianen pääkaupunkiuden huomasi siitä, että pääkatujen varsille oli pykätty useita vitivalkoisia, virallisen näköisiä palatseja, ja lisäksi kaupungissa on oma "Riemukaari", vain hiukan nuhruisempi kuin Pariisissa. Joenrannan tuntumassa oli havainnekuvatauluja, joiden perusteella Mekongin äärelle haaveillaan nizzamaisen loisteliasta rantabulevardia - hiukan on kyllä tekemistä sellaisen eteen.

Vientianen rantabulevardi.

Paikallinen riemukaari.

Ja kiipesimme tietenkin ylös.

Turistit ja buddhat.

Riinalle vege ja Tapsalle "Norway"
- oli muuten matkan (lukuisten)
pizzojen parhaimmistoa! 

Lähtö eteenpäin kävi taas yhtä näpsäkkäästi kuin joka kerta täällä Laosissa: huikattiin vain guesthousen henkilökunnalle, että haluttaisiin huomenna lähteä Pakseen, ja he järjestivät liput bussiin sekä tuktukin noutamaan asemalle. Matka Laosin etelänurkilla sijaitsevaan Paksen kaupunkiin oli peräti 670 km, joten tarjolla oli öinen nukkumabussi. Matkakansan rinkat ja muut nyssykät juntattiin auton tavaratilaan tiukkaakin tiukemmin, ja kiipesimme jättimäisen yöbussin yläkerrokseen, jossa meitä odotti kahden hengen peti. Valot sammuivat melkein heti bussin jyrähdettyä liikkeelle joskus 20.30 paikkeilla, ja kohtalaisen hyvät unet saatiin vedettyä palloon. Pakseen saavuttiin aamulla klo 7, jotakuinkin sillä sekunnilla, kun Riina heräsi, ja nopea poistuminen bussista suoraan kyytiläisiä kalastavien tuktuk-kuskien syliin oli mitä mukavin herätys.

Hurja yöbussi.

Hehkeä ateria kuului lipun hintaan...

Curry ja oudot täytetyt kurkut.

Kuulimme yhdeltä kanssamatkustajalta perille saapumisen hetkellä, että joen vierellä sijaitseva asema, jolle tultiin, on Paksen keskustassa. Niinpä tuktukit olivat valitettavasti vedätystä - kuulimme kuskien pyytävän 30 000 kipin hintaa (n. 3 euroa) matkasta keskustaan, joka todellisuudessa sijaitsi parin korttelin päässä. Pistimme siis jalkaa toiseen eteen, ja majoituimme Alisa guesthouseen, jonka olimme etukäteen tarkistaneet luultavasti luteettomaksi. Laosissa on pistänyt silmään se, että pienemmässäkin tuppukylässä on guesthouseja ja (olohuoneen jatkeelta näyttäviä) ravintoloita joka kulmassa. Pakse on lähinnä välipysäkki turistien reitillä Vientianesta 4000 saaren levyttelykohteisiin - kuten se oli meillekin. Ilta-ateriamme oli poikkeuksellisen juhlallinen Hotel Paksen kattoterassilla, josta käsin kaupunki näytti paremmalta kuin alhaalta, aurinko uinahti, kuu kurkisti ja curry oli tulista.

Paksen kaupunki kattoterassilta.

Uhkaava kuu.