Pietari kuittaa, Moskova herättää

Juna toi meidät tänä aamuna Moskovaan. Neljän hengen kupé-hytissä nukuttu yö oli ollut täynnä kolinaa, heiluntaa ja yläpediltä kaikunutta kuorsausta, ja rähjäisinä raahauduimme aamuruuhkaiseen metroon. Edessä oli kuuma, raskas ja antoisa päivä venäläisessä pääkaupungissa, päivä, joka nyt on jälleen päättymässä hostellin neljäntoista hengen dormitorion yläsänkyyn.

Mihailovskin palatsin esitys

Palataan kuitenkin muutama päivä taaksepäin, takaisin Pietariin, jossa vietimme kaikkiaan viisi kokonaista päivää. Niiden aikana söimme pelmenejä kasvis- ja kalatäytteellä Idiot-nimisessä ravintolassa, kuuntelimme ilmaista oopperaa ja balettia Mihailovskin palatsin edustalla kaupungin syntymäpäivän kunniaksi, harkitsimme Iisakin kirkon kupoliin kiipeämistä, sulauduimme Nevski Prospektin väkijoukkoihin, näimme (ilmeisesti humalaisen) miehen heittävän vaatteensa ja hyppäävän Neva-jokeen uimaan sekä istuimme joen rannassa odottamassa vesibussia puolitoista tuntia, eikä se koskaan tullut, mutta istuskelu oli mukavaa.

Primorskaya

Teimme myös metromatkan Primorskajan pääteasemalle nähdäksemme kunnon neuvostoarkkitehtuuria. Laitakaupunkia ei olisi samaksi pitäjäksi uskonut. Pietarin keskustaa ei ehkä voi sanoa Venäjäksi - niin eurooppalainen se on. Olisi voinut luulla kuljeksivansa Wienissä, Prahassa, Amsterdamissa tai Venetsiassa katsellessaan puhtoisia palatseja ja viehkeitä puistoja. Pietari on jonkinlainen kulissi Eurooppaan päin, kaunis näyttämö turisteille.

Moskovan-junan, johon ostimme liput, oli määrä lähteä klo 23 tiistai-iltana. Hostellin check out oli klo 11, joten meille jäi puoli vuorokautta luppoaikaa rinkkojen kanssa. Ehkä ne olisi voinut jättää hostellille päiväksi, mutta niin emme tehneet, joten käytimme päivän olemiseen puistoissa ja kahvilassa. Evästä, vettä, kirja ja hyvä penkki, siinä se päivä pikkuhiljaa kului. Välillä vaihdettiin paikkaa valuen vähitellen lähemmäs asemaa. Viimeiset tunnit odoteltiin (tosi neuvostomaisen) asemarakennuksen sisällä - kun vihdoin oli onnistuttu saamaan istumapaikat odotuspenkeiltä. Sitten viimein näyttötaululle ilmestyi junan numero 25 lähtöraide. Paikkamme oli ensimmäisessä vaunussa, hyttikumppaneina meitä vähän nuorempi tyttö sekä bisnesmies, joka luultavasti ajaa samalla junalla joka viikko. Ainakin hänen käsivartensa näyttivät olevan hyvin harjaantuneet kiepauttamaan koko ukon kerralla yläpunkkaan.
Vastaavia junaöitä on pian tiedossa liuta lisää, joten ei auta kuin tottua, vaikkei tämä ensimmäinen mitään luksusta ollut.

Tänään sitten pääsimme Moskovan makuun peräti paikallisen opastuksella. Kun oltiin majoituttu Trubnajan metroaseman lähistöllä Chillax-nimiseen hostelliin, tapasimme venäläisen ystävämme Lizin, joka tekee freelance-journalistin töitä maaseudulta käsin, ja tuli tänään kierrättämään meitä aina Punaiselta torilta Gorkin puistoon saakka, ja auttoi meitä myös hankkimaan liput jo seuraavaan etappiin, Jekarinburgiin (mikä olikin tosi tarpeen, koska homma toimi asemalla kovin kankeasti). Ero Moskovan ja Pietarin välillä on huikea mitä tulee rakennusten tyyliin ja tunnelman autenttisuuteen. Kyllä täällä huomaa olevansa Venäjällä - siis hyvässä merkityksessä. Sunnuntaihin asti jatkamme tutustumista omin nokkinemme - eiköhän se taas mene puistossa istuskeluksi ennen pitkää. :)

Nevsky oli suljettu

Kaduilla tanssittiin

Verikirkko Mars-kentältä

Neva on leveä

Iisakin kirkko

Kesäpuisto

The Lähtö

Jep jep, täällä ollaan! :) Ekana iltana ei päästy nettiin, joten nyt sitten tarinaa kahdelta päivältä:

Pelkkä menolippu

Matkalla pysähdyttiin Sorvalin valintaan.

Aloitimme reissun riemukkaasti ryhmämatkalla, Neva Toursin bussilla Turusta Pietariin. Viiden aikaan torstaiaamuna linja-autoasemalla kävi kuten olimme arvelleet: muut, keski-iältään 6-kymppiset reissuunlähtijät vilkuilevat meitä hippasen ihmeissään, kun talsimme paikalle rinkkoinemme ja vedämme läpi Tapsan saattamaan tulleen äidin kanssa jäähyväisseremoniat valokuvineen ja halauksineen. Pidennetty viikonloppu Pietarissa ei luulisi vaativan moista... :)

Terijoen hiekat 

Bussissa meiltä kysyttiin, että olikos se niin, että meillä oli pelkkä meno-paluu -lippu ilman ohjelmanumeroita. No itse asiassa... pelkkä menolippu. Oudolta se vähän tuntui siinä itsestäkin, kun pitkään edessä siintänyt matka oli nyt yhtäkkiä alkanut. Ei tarvinnut enää suunnitella, vaan vain elää sitä.

Bussimatka oli oikein mukava, rajasählingeistäkin selvittiin nopeasti, vaikka ensin oli passintarkastus, sitten viisumintarkastus ja sitten tarkastuksentarkastus. Terijoella oli tasoristeyksen puomi suljettu Allegro-junan takia ja bussi joutui menemään vaihtoehtoista reittiä. Kuski (joka myös toimi oppaana) totesi, että sitä kautta joudutaan alittamaan silta, joka on pikkuisen matalampi kuin bussi... "mutta otetaan ilmat pois renkaista, niin kyllä päästään". No, täysillä renkailla mentiin ja kuulemma 2 cm jäi bussin katon ja sillan alareunan väliin.

Hotelli Ohtinskaya

Hotelli Moskova

Pari päivää ennen lähtöä oltiin saatu tekstiviesti Neva Toursilta, että hotelli Moskova onkin ylibuukattu ja koko bussiporukka on siirretty hotelli Ohtinskajaan. Sinne päästyämme kävi ilmi, että koska me kaksi ei kuuluttu ryhmään, vaan meidän yksi yömme oli varattu erikseen, meitä ei oltukaan siirretty mihinkään. Kuski/opas lupasi kyydin Moskova-hotelliin ja sitä odotellessa kuultiin, kuinka useampi ryhmäläinen tuli sanomaan, ettei heidän huonettaan Ohtinskajassa ole siivottu. Porukka ei siis ollut kovin tyytyväistä siinä kohtaa, joten me päätettiin olla ihan hiljaa vaan siitä, että ollaankin menossa alkuperäiseen hotelliin. Matkalla Moskova-hotelliin nähtiin sekä kolari että tulipalo, eli päästiin niin sanotusti suoraan asiaan - härdelliin. :)

Hyvin sopii tuohon aulaan?

Pikkubussi paloi

Eka päivä Pietarissa

"Leipää"

Hotelli oli totaalisen överi meikäläisten budjettiin ja makuun, mutta hyvin siellä sai unta palloon. Aamiaisella päästiin höttöleivän ja esanssihillon äärelle, ja ilmainen nettiyhteys ei tosiaan kuulunut hotelliin tarjontaan, joten mieluusti checkauduimme aamusella ulos ja lähdimme kohti kotoisampaa majoitusta: Baby Lemonade Hostelia, jossa yö yhdeltä hengeltä kustantaa noin 11 euroa. Neljä seuraavaa yötä oli varattuna sieltä. Hyppäsimme metroon, jossa kertalippu maksaa vain 25 ruplaa, eli kuutisenkymmentä senttiä ja löydettiinkin hostelli varsin kivuttomasti läheltä Gostinyy Dvorin metroasemaa.

Hostellista sai kivat töppöset.

Majoituttuamme lähdettiin suorittamaan päivän missio: liput Moskovan yöjunaan ensi tiistaille. Opaskirjoissa oli sanottu - ja hostellin tyttökin sitä vielä painotti - että venäläisillä asemilla ei kertakaikkiaan puhuta englantia. Palloilimme kuuluisina H. Moilasina jonkun aikaa aseman lipunmyynnissä, kunnes päätettiin vain mennä kokeilemaan onneamme. Olimme tosin varautuneet katsomalla netistä haluamamme junan aikataulun ja kopioimalla kyrillisin aakkosin asiamme paperilapulle. Mentiin eräälle tiskille, lätättiin lappu kiinni pleksiin ja mutistiin jotain Moskovasta. Kaveri tiskin takana alkoi kuitenkin puhua kelpo englantia ja tulosti meille ihan oikeat piljetit, eikä hintakaan muuttunut siitä mitä netissä oli lukenut. Kaikki ei aina ole niin vaikeaa kuin väitetään...

Verikirkko

Loppupäivä talsittiin pietarilaisia katuja, syötiin kaali- ja sienipiirakkaa, ja palattiin sitten hostellin huojuvien kerrossänkyjen yläpedeille, josta käsin saatiin todistaa muun muassa erään muslimimiehen rukoushetkeä lattialla pyyhkeen päällä.

Visitfinland.com

Nevsky Prospekt

Yhteydenpito matkan aikana

Tämä Blogi toimii ensisijaisena viestintävälineenämme matkan aikana. Pyrimme raportoimaan ja lisäämään kuvia niin usein kuin pystymme. Tilanteen mukaan saatamme myös käyttää Twitteriä (https://twitter.com/tapaniaalto) pikapäivitysten tekemiseen. Twiittejä pystyy myös kirjoittamaan tekstiviestillä, joten voimme ilmoittaa itsestämme helposti suurelle joukolle ilman nettiyhteyttäkin.

Normaaleja kännykkäpuheluja (ja tekstiviestejäkin) tulemme välttämään viimeiseen asti ja käyttämään sen sijaan Skypeä. Olemme ostaneet Skypeen crediittejä, joten pystymme soittamaan Skypellä normaaleihin lanka- ja matkapuhelinnumeroihin ympäri maailmaa varsin edullisesti. Esimerkiksi suomalaiseen kännykkänumeroon soittaminen maksaa 0,193 € / min  + 0,102 € yhteysmaksu. Skypellä pystyy myös lähettämään tekstiviestejä. Skype-tunnuksemme ovat: aalto.tapani ja katariinasaarinen.

Tarkistamme myös sähköpostimme aina kun nettiin pääsemme. Voitte kirjoittaa meille osoitteisiin tapani.aalto@gmail.com ja katasaar@gmail.com


- Tapani

Viisumeita ja hyvästelyjä

Lähtökuukausi on käsillä. Haimme Mongolian viisumeilla varustetut passimme (viisikymppiä kappale) Kirkkonummella sijaitsevasta konsulaatista toissaviikolla. Leppoisa pieni konsulaatti piti majaa omakotitalon alakerrassa pienessä toimistohuoneessa, jossa mukava nuori nainen puuhaili hakemusten kanssa. Seuraavana päivänä kiikutimme passit Kiinan lähetystöön Helsingin Kulosaaressa.
Lähetystön politiikkaan ei kuulu passien lähettäminen postitse, joten piti tehdä ekskursio pääkaupunkiin vielä uudelleen viime viikolla. Halusimme double entry -viisumit, koska ajatuksena on mennä Shanghaista lautalla Japaniin ja palata sitten Kiinaan. Tuplasisäänpääsy kustansi 90 €/ naama. Tapsa hankki lisäksi kansainvälisen ajokortin siltä varalta, että matkan loppupuolella (Australia/ USA) vuokrattaisiin automobiili.

Näiden virallisten juttujen kuntoon saamisen johdosta alkaa tuntua siltä, että valmius lähtöön on jo lähellä. Vielä pienet varustetäydennykset, asunnon totaalityhjennys eikä sitten paljon muuta kuin mummua moikkaamaan viikonloppuna!


- Katariina