Lomailua laosilaisittain

Luang Prabang oli kuin loma kesken matkan. Viime viikonlopun vietimme vielä siellä: kiipesimme (portaita) Phousi-kukkulalle katsomaan auringonlaskua niin kuin monet muutkin, kävimme saunomassa ja hieronnassa, sekä venekyydillä buddhaluolissa. Matkailijalle LP on täydellisen huolettomuuden tyyssija, ainakin toistaiseksi - mitä tapahtuu, kun turistien paapominen menee yli äyräiden, siitä saimme maistiaisia tämän viikon alussa Vang Viengissa.

Mekong

Täydellinen välipalalounas:
täytetty voiskari ja hedelmäsmooti

Päätimme siis Luang Prabangissa käydä testaamassa täälläpäin mualimaa niin suosittuja pallutuspalveluja: aamiaisravintolan länsimaalainen emäntä suositti aivan niemen kärjessä sijaitsevaa massage-kylpylää, joten valitsimme sen. Sauna oli varsin erilainen kuin Suomessa: pikku koppi, jossa yrttihajustettua höyryä nousi lattian raosta. Helteinen ulkoilma tuntui sen jälkeen onneksi hetken jopa viileältä. Hieronta teki myös terää rinkankantolihaksille, vaikka valitettavasti henkilökunta ei oikein vaikuttanut siltä, että olisivat tehneet työtään ilolla. Enemminkin tunnelma oli vähän semmoinen, että "hemmetti kun aina saa runnoa näitä turisteja"...

Venekyyti odottaa

Veneajelu Pac Ou -luolille (jotka ovat yksi LP:n keskeisistä nähtävyyksistä) vaati melkoisen tovin tinkaamista rannalla kyytiläisiä pummaavien slow boat -kapteenien kanssa. Kun saatiin hinta keikahtamaan sopivan kuuloiseksi, kavuttiin alas veneelle, jossa jo istui yksi vanhempi nainen odottamassa, koska lähdetään. Sanotaan, että ei ihan mennyt reilun kerhon sääntöjen mukaan se hintapolitiikka - nainen mainitsi nimittäin maksaneensa puolitoista kertaa sen mitä me kahdelta hengeltä. Kuski pyysikin meitä olemaan ihan hyshys siitä, mitä maksoimme - liian myöhään...  

Luolan suulla

Luolan suussa

Ja matka jatkuu.

Kunnes on jo ilta.

Paikallista "viskiä" eli pontikkaa

Mutta huristelu pitkin Mekongia oli metkaa! Rannoilla uimassa olevat lapset vilkuttelivat ja ilmavirta viilensi autuaasti. Reissuun kuului pysähdys paikallisessa viskikylässä, jossa päästiin maistamaan kuuluisaa Laosin "viskiä" - siis käytännössä pontikkaa. Miedompi versio (15%) oli jopa hyvää, mutta vahvempi (55%) jäi väliin, vaikka veneseuranamme olleelle naiselle se näyttikin maistuvan. Matka luolille vei pari tuntia, mutta itse luolat olivat äkkiä tarkastetut: vanhoja buddhapatsaita kahdessa eri luolassa, joista vain toinen oli niin syvä ja pimeä, että piti käyttää taskulamppua. Takaisinpäin vene kulki myötävirtaa kohti auringonlaskua.

Loisteputkivalaistuminen

Laosissa buddhatkin levyttävät.

Luang Prabangista lähdettiin etiäpäin maanantaiaamuna - viisi päivää siellä olikin ihan riittävästi nostattamaan taas menojalan. Lähtö ei tosin ollut kovin vauhdikas: tuktuk, jonka piti viedä meidät bussiasemalle, hajosi parin metrin jälkeen, ja Tapsa joutui työntämään. Mukaan tulossa olevat saksalaiset nauroivat menoa sivusta. Tovin työkalupakin kaivelun ja ruuvailun jälkeen korvaava kulkupeli saatiin paikalle, ja matkalaiset päästiin siirtämään jättikokoiseen minibussiin, jonka suuntana oli Vang Vieng. Tällä kertaa vauhtia piisasi: kuski revitti kaiken irti upouudesta Hiacesta, ja me takapenkillä (taas) saimme toimia jousien jatkeena. Hetken oli aamiainenkin siinä vähällä tehdä uusintakierroksen, mutta karaistuneet reissuvatsat selvisivät kuitenkin.

Tyyriitä rantabungaloweja

Meidän takapihabungalowimme

Vang Viengiin tultiin iltapäivällä, ja majapaikka valittiin hyväksi havaituin konstein: oli katsottu netistä valmiiksi, mihin ei ainakaan mennä (bedbug-luolat yms.). Päädyimme matkamme tähän asti halvimpaan huoneeseen: pari euroa per pää kesäleirin parakkikoppia muistuttavasta pahviseinälukaalista. Toiseksi yöksi piti vaihtaa pihalle bungalowiin. Paikassa oli kuitenkin hyvä tunnelma, kelpo aamiaiset ja pihalla muutama riippumatto köllöttelyyn. Omistaja oli uusiseelantilaisäijä, jolla oli loistava asenne.

Tämä tubeilija selvisi hengissä :)

Yleisesti Vang Viengin tunnelma oli kuitenkin hiljaisen epätoivoinen. Syy oli se, että elokuussa, eli pari kuukautta sitten, Laosin viranomaiset päättivät tehdä stopin toiminnalle, joka piti kaupungin turismia loistossaan. Se, mitä kaikki ennen tulivat Vang Viengiin tekemään, on tubing ("tubeilu") - traktorinrenkaan sisäkumin varassa hiljalleen pitkin jokea lipuminen. Mitäs pahaa siinä nyt sitten oli? Vuosien kuluessa kasvavat turistiretkueet paisuttivat joentörmät täyteen baareja, hyppylaitureita ja vaijeriliukuja, jotka yhdistettynä 18-20 -vuoden ikään, helposti saataviin huumeisiin, (puoli-ilmaiseen) viinaan ja vapauden tuntuun  - sekä kaikkien turvamääräysten puuttumiseen - aiheutti lopussa useita kuolemantapauksia. Vuonna 2011 alueella kuoli noin yksi reissusankari kuukautta kohti. Tämän vuoden aikana kaksi australialaista kuoli kuukauden sisällä, mikä ilmeisesti sai Australian päättäjät puuttumaan touhuun, ja niin koko rilluttelu sai loppua. Australialainen tv-kanava SBS teki aiheesta myös dokumentin, The Party's Over.

Frendejä ja tyhjäpäitä 

Nyt oli siis Vang Vieng aika hiljaisen oloinen. Toki muutamia rauhallisia tubeilijoita näkyi - tubeilu itsessään siis jatkuu kyllä, mutta baarit oli revitty maan tasalle ja kaikki vaarallinen oheistoiminta loppunut. Jäljellä olivat sentään nonstopina Frendejä, Family Guyta ja muita laatusarjoja esittävät ravintolat, joissa voi löhöillä tyhjäpäänä koko päivän. Henkilökuntaa niissä näytti olevan enemmän kuin asiakkaita. Saa nähdä, kuinka tubing-kaupungille lähivuosina käy - meneekö koko väki konkurssiin, vai alkaako homma pikkuhiljaa alusta? Siinä taisi mennä (nettikeskustelujen mukaan) monelta viranomaiseltakin tienesti...

Vang Viengin kulinarismin terävin kärki.

Entinen Reggae-baari

Myös toiletit oli tuhottu
varmuuden vuoksi.

Tehtyämme nämä havainnot (ja testattuamme kuinka se tyhjäpäinen Frendien tuijotus onnistuu) lähdimme jälleen niin sanotusti menemään. Bussilastillinen nuorta, paikallista kulttuuria ajatellen sopimattoman vähäiseen asuun verhoutunutta väkeä hurautti kohti Vientianea. Loppuviikko ranskalaisvaikutteisessa pääkaupungissa sujui etupäässä Thaimaan viisumia viilaten ja herkullisia hedelmäsmoothieita ryystäen. Palaamme asiaan!