sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Maailmanympärimatka: mitä mukaan ja mitä maksaa?

Matkablogin epilogina seuraa nyt kooste siitä, mitä tällaiselle pitkälle ja kuumalle reissulle kannattaa pakata mukaan, ja sitten myös se kaikkia kiinnostava kysymys siitä, mitä tämmöinen oikein maksaa.

Matkamies vailla suuntaa.

1. Mitä mukaan?

Matkan pakkauslista oli aikomus julkaista blogissa jo ennen matkaa, mutta se jäi siinä hötäkässä tekemättä. Oikeastaanhan se onkin parempi tehdä vasta näin jälkeenpäin, niin voi paremmin arvioida kaiken mukana olleen tarpeellisuutta. Halusimme matkustaa kevyesti, ja ilman mitään itsekehua voidaan sanoa, että suurimmalla osalla muista reissussa vastaantulleista rinkkamatkalaisista näytti olevan tavaraa mukana pahimmillaan yli puolet enemmän kuin meillä. Mitä ihmettä ne siellä 70-litraisissa selkäsäkeissään raahasivat, kun 40-litran reput riittivät meille yllinkyllin?

Riinan tavarat:

Lähtiessä:
Riinan kumppani.
  • Deuter Act Lite 35+10 -rinkka
  • pieni olkalaukku
  • Merrellin ulkoilutossut 
  • Eccon sandaalit
  • varvassandaalit (parhaat matkakengät! :) )
  • Haltin 200 g vedenpitävä takki
  • fleece
  • keinokuituiset housut, joiden lahkeet sai napitettua lyhyemmiksi
  • 3 t-paitaa + 1 hihaton yöpaidaksi
  • 2 pitkä- tai 3/4-hihaista ohutta paitaa
  • leggingsit (hyvät "kotihousut" iltaisin + jos tulee kylmä)
  • hame*
  • 6 x alushousut ja 2 x rintsikat
  • 5 x sukat (yhdet paksummat)
  • lippis
  • huivi
    Sidetarpeet on syytä pakata
    mukaan, jos vaikka
    kolauttaa pottunsa oveen...
  • bikinit
  • kasvopyyhkeen kokoinen keinokuitupyyhe
  • silkkimakuulakana (tällainen)
  • toilettilaukku olennaisine sisältöineen
  • kirjoja (muutama kerrallaan)
  • matkapäiväkirja
  • aurinkolasit + kotelo niille ja tavallisille laseille
  • rahavyö, jossa passi, luottokortti, osa käteisestä ym. tärkeää
  • pikkukukkaro, jossa vain vähän käteistä kerrallaan
  • kamera (Canon Ixus 220)
  • ylimääräinen muistikortti
  • kuulokkeet
  • kännykkä (vain varmuuden vuoksi; suljettuna melkein koko ajan)
  • tilpehööriä: ompelutarvikkeet, ilmastointiteippiä, lavuaarintulppa, korvatulpat, pyykkinarua, imukuppikoukut
  • Y3-käsipyykkiainetta
  • kolmionmallinen retkilautassetti (kulho, muki, lusikkahaarukka)
  • minikokoinen taskulamppu
  • kangaskassi
Riinan tavaroita.
Matkan varrelta hankittua:
  • sadesuoja rinkkaan
  • t-paita 
  • hihaton paita
  • hellemekko
  • shortsit
  • fisherman pantsit (tai ainakin niiden tapaiset löysät housut)
  • kambodzalainen huivi
  • pari pitkähihaista + pipo ja sormikkaat (loppumatkasta kun tuli kylmä)


Tapsan tavarat:

Lähtiessä:
Tapsan kumppani.
  • Haglöfs Matrix 40 -rinkka
  • sen kokoinen olkalaukku, että sinne mahtui pieni läppäri 
  • Haglöfsin goretex-ulkoilukengät
  • Merrellin sandaalit (jotka kohtasivat loppunsa ennen kotiintuloa)
  • Haltin 200 g vedenpitävä takki
  • fleece*
  • 2 x keinokuituhousut, joista sai lahkeet katkaistua shortseiksi
  • 4 x t-paita
  • 3 x sukat 
  • 3 (+1) x kalsarit 
  • lippis
  • kasvopyyhkeen kokoinen keinokuitupyyhe
  • silkkimakuulakana
  • toilettilaukku olennaisine sisältöineen
  • matkapäiväkirja
  • aurinkolasit + kotelo niille ja tavallisille laseille
    Reissusandaalit tulivat
    tiensä päähän (mukana myös
    hullujen päivien kassi...)
  • rahavyö, jossa passi, luottokortti, osa käteisestä ym. tärkeää
  • lompakko, jossa vain vähän käteistä kerrallaan
  • minikokoinen taskulamppu + toinen hiukan isompi
  • kolmionmallinen retkilautassetti (kulho, muki, lusikkahaarukka)
  • lääkelaatikko (muovirasia), jossa mm. malarialääkkeet, antibiootteja, buranaa...
  • minikannettava Asus EeePC 900 (Huutonetistä, 5 vuotta vanha)
  • kännykkä (vedenpitävä ja kestävä Samsung; älypuhelin sai jäädä kotiin)
  • kuulokkeet
  • laturit läppäriin, kännyköihin, kameraan
  • sadesuoja rinkkaan
  • linkkuveitsi
  • 3 kpl munalukkoja (numerokoodit, ei avaimia)
Matkan varrelta hankittua:
Tapsan tavaroita.
  • Lonely Planet -matkaoppaat (China, Korea, Japan, South-East Asia) ja karttoja*
  • minikokoinen valuuttalaskin
  • uimahousut
  • 2 x t-paita
  • kambodzalainen huivi
  • muovinen alusta, jonka päällä voi maata rannalla - tai nukkua lentokentän lattialla!
  • hyvin tingattu kambodzalainen riippumatto
  • aurinkovoide ja hyttysmyrkky
  • neulepaita, verkkarit (toisten housujen alle), pipo + sormikkaat (loppumatkan lämmöntarpeeseen)


* Tähdellä merkityt eivät olleet koko matkaa mukana, sillä lähetimme kahdesti kotiin paketissa sellaista, mitä ei enää tarvittu, ja muutama vaatekappale heitettiin pois ja ostettiin uusia tilalle.

Kun kamat olivat levällään, näytti, että sitä on hirveästi, mutta kun kaikki oli sullottu kyytiin, rinkat näyttivät yllättävän pieniltä. Etenkin Tapsan rinkka, joka sai lisänimen "Tötö". :) Riinan rinkka näytti yleensä isommalta - se sisälsi ilmeisesti enemmän ilmaa... Lentokentillä kun rinkat punnittiin, noin 10 kiloa oli kummallakin. Vähemmälläkin tavaramäärällä pärjäisi, mutta emme kokeneet tässä olevan mitään erityisesti liikaa. Pakkasimme kaiken rinkan sisälle menevän minigrip-pusseihin: pysyvät siistimpinä ja löytyvät helpommin. Pyykkiä pestiin keskimäärin 10 päivän välein - käsipyykkiä vain muutaman kerran, sillä pesukoneita löytyi aina.

Kaverukset.

Oma pyykkinaru oli hyödyksi toisinaan.

Omat imukuppikoukut tulivat tarpeeseen,
sillä Aasian guesthouseista puuttuu miltei aina
paikka, johon ripustaa jotain.
Olimme tyytyväisiä, ettemme ottaneet mukaan isoja pyyhkeitä: yleensä pyyhe kuului majapaikoissa hintaan, ja silloin kun se ei kuulunut (joissain hostelleissa), oma käsipyyhkeen kokoinen riitti mainiosti (vaikka keinokuituinen kuivaa paljon nihkeämmin kuin frotee). Ohuet lakanapussit osoittautuivat melkein turhiksi, koska ei tullut sellaista majapaikkaa vastaan, missä ei lakanoita olisi ollut valmiina. Paitsi Ruotsissa! Se on joku outo pohjoismaalainen tendenssi, että hostellit veloittavat ison lisähinnan lakanoista, joten viimeisen yön Tukholmassa nukuimme silkkipusseissamme. Sen lisäksi tarvitsimme niitä vain Mongolian jurtissa lainamakuupussin sisällä. 

Retkilautassettien, joihin kuuluivat siis syvä lautanen, mukina toimiva kippo ja spork (haarukan ja lusikan yhdistelmä), tarpeellisuutta harkitsimme jonkun aikaa, sillä ne veivät aika paljon tilaa. Niistä syötiin pikanuudeleita ja omatekoisia salaatteja muutaman kerran, ja toinen niistä lähti sitten kotiin paketissa.

Mahtisalaatit retkilautasiin
Japanissa.
Päiväreppuja meillä ei ollut, vain olkalaukut. Muuten ratkaisu oli toimiva, paitsi pari kertaa, kun lähdettiin tai oltaisiin lähdetty jonnekin päiväretkelle samoilemaan, jolloin mukaan olisi tarvittu jotain enemmän kuin mitä olkalaukkuihin mahtui. Silloin harmitti, että tuli jätettyä kokoon taittuva pikkureppu kotiin.

Lonely Planet -kirjat ostimme matkan varrelta ja kummassakin postipaketissa niitä lähti kotiin, kun ei enää tarvittu. Loppumatkaa (Australiasta eteenpäin) varten latasimme Lonarin osioita pdf-tiedostoina. Hostellien kirjanvaihtohyllyt ja lukuisat englanninkielisiä romaaneja myyvät kaupat ympäri Aasiaa takaavat, ettei lukutoukka joudu matkalla kirjavajeeseen.

Matkakirjasto ei päässyt ehtymään.

Pikkuinen läppärimme oli surkuhupaisa näky hostelleissa, joissa muilla näkyi upouusia omppukoneita. Se oli kuitenkin täydellinen matkakone - tuskin olisi kukaan varastanutkaan mokomaa. Kuvat pidettiin tallessa kolmessa paikassa: koneella, pilvessä (Google Drive) sekä erillisellä 8 Gt muistikortilla (ja kun se tuli täyteen, ostettiin 16 Gt muistitikku). Vinkkinä vielä sellainen, että kannattaa ostaa Skype-tiliinsä hiukan credittejä, joilla voi soittaa tavallisiin puhelimiin. Tulee noin sata kertaa halvemmaksi kuin kännykän käyttö ulkomailla.

Tällä naputeltiin jok'ainoa blogaus! Reitti lipputarroina kannessa. :)


2. Mitä maksaa?

Ennakolta arvioitu keskimääräinen päiväbudjettimme oli 40€/pää. Matkaa varten oli siis budjetoitu noin 30 000 omin näpein tienattua euroa, ja jos nyt oikein laskimme, siitä kului 322 matkapäivän aikana suunnilleen 29 200. Plussan puolelle jäätiin siis hitusen verran, joskin matka jäi myös noin kuukauden lyhyemmäksi kuin mihin alun alkaen valmistauduttiin. Keskimääräinen päiväbudjetti näyttää jakolaskun jälkeen ylittyneen noin viidellä eurolla per kuontalo. Kotiintulo ajoittui siis ilmeisen oikein.

Kaakkois-Aasia on halpa, senhän me kaikki tiedämme. Siellä mentiin hädin tuskin puolella budjetilla, 15-20€ päivässä naamataulua kohti. Erityisesti majoitus on siellä hämmästystä herättävän halpaa, myös ruoka on hyvin edullista, kun sen hankkii paikallisten tapaan katukeittiöistä ja pikku perheravintoloista. Matkoistakaan ei tarvitse paljon pulittaa, ja kun se tinkaaminen on pakollista, tuntuukin pöljältä kun muistaa, että vääntää peistä jostain 20 sentistä.

Kiinassa ruoka oli HALPAA
- ja sairaan HYVÄÄ!

Vaikka Aasiassa (Japania lukuunottamatta!) eleltiin mukavasti vähäisillä varoilla, loppumatkan osuus teki sen, että arvio hippasen ylittyi. Australiassa päiväbudjetti oli jotakuinkin kaksinkertainen arveltuun nähden, eikä siitä eteenpäinkään ihan säästöliekillä menty. Yksi syy siihen, ettei reissusta tullut loppujen lopuksi ihan vuoden pituista, olikin se, että arveltiin taskujen tyhjenevän ennen aikojaan. Budjetinmietintävaiheessa kannattaa totta kai ottaa huomioon myös kotiinpaluun jälkeinen aika - että on jotain jemmassa vielä silloinkin, jollei palkka ala ihan välittömästi juosta.

Pakkomielteisinä (?) kirjanpitäjinä käytimme koneella HomeBank-nimistä ohjelmaa, johon päivitimme aina kun jaksoimme (3-4 kuukauden välein) kaiken, mihin rahaa on mennyt, niin tarkasti kuin pystyimme (päiväkirjassa ylhäällä esim. ravintolalaskut). Eniten pätäkkää kului tietenkin matkustukseen, yöpymiseen ja ruokaan. Ei välttämättä siinä järjestyksessä.

Kallein matkatavaramme olivat Haltin
tuulen- ja vedenpitävät takit. Oli
niillä käyttöäkin.

Nuukailuhimomme tulikin blogiteksteissä monesti esiin, mutta on tärkeää osata olla nuukailematta väärissä paikoissa. Tällainen matka vaatii kolmea asiaa: aikaa, rahaa ja jaksamista. Joku niistä loppuu ensimmäisenä. Mitä enemmän nuukailee, sitä enemmän säästää rahaa, mutta sitä nopeammin loppuu jaksaminen (mihin varmaan vaikuttaa myös reissaajan ikä). Aina ei siis kannata valita kaikkein halvinta majoitusta tai onnettominta murkinaa. Eikä matkaa kannata pitkittää väkisin, vaikka kotona ei mikään paluuta odottaisikaan. 

Lennolle lähdössä.
Jossain vaiheessa mietimme, olisiko kannattanut ottaa maailmanympärilentoliput, mutta laskeskeltuamme sitä hiukan, todettiin, että ei todellakaan olisi. Lentoihin, joita oli lopulta 9 kpl, meillä meni noin 2000€ per henkilö; maailmanympärilippu olisi kai maksanut suunnilleen saman (ei ainakaan vähempää), mutta niiden kanssa olisi tullut a) lennettyä enemmän ihan turhaan b) pitänyt päättää etukäteen koko reitti ja lentojen päivämäärät c) lentäminen on ylipäänsä ihan p...stä, mielestämme se ei ole edes matkustamista, vaan pakollista siirtymistä. Lensimme siis lopulta vain silloin, kun oli pakko, eli valtamerten yli. Oikeastaan aika hauskaa ajatella, että Suomesta pääsee Singaporeen saakka suht helposti, joskin hitaasti, junilla ja busseilla.

Itse teossa. Muista siis DEET!

3. Linkkejä & vinkkejä

Loppuun vielä linkkilista niistä sivuista, joita eniten käytimme tietolähteinä matkan päällä:

  • TripAdvisor - raamattu kelpo majoituksen ja myös ruokapaikkojen paikantamiseen
  • Wikitravel - tietoa kohteista, majoituksesta ja vähän kaikesta
  • Lonely Planet - foorumilta kaikenlaista tietoa + opaskirjoja pdf:nä koneellesi
  • Seat 61 - junamatkustuksen raamattu
  • Happy Cow - kasvisruokaa eri puolilla maailmaa

Kotiinpalaajat likaisina mutta ehjinä.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Maailma, koti

322 päivää
29 bussimatkaa
27 junamatkaa
9 lentoa
2 laivamatkaa
noin 3500 vuokra-autolla ajettua kilometriä
26 pyykinpesukertaa
ja lukematon määrä outoja sänkyjä, hankalia suihkuhanoja ja kiinnostavia ruoka-annoksia
myöhemmin olemme jälleen siellä mistä lähdettiin. Ympäri mentiin ja yhdessä tultiin.

Siinähän oli sellainen pointti, että jos oltaisiin lennetty Helsinkiin, oltaisiin menty jo yli yhden kierroksen ja jouduttu palaamaan takaisinpäin Turkuun. :) Tämä ei tosin ollut suunniteltua, kotimatka oli viipyilevä ihan muuten vaan. Lensimme siis lauantaina Islantiin. Icelandairin yhteys New Yorkista oli halvimmasta päästä ja lisäksi he edistävät oman maansa turismia sillä, että jatkolennon saa samaan hintaan, vaikka jäisi joksikin aikaa Islantiin. Siispä jäimme, tosin vain pariksi päiväksi.

Reykjavik.

Sunnuntaiaamuna kuuden jälkeen päästiin bussin kyydillä Keflavikin lentokentältä suoraan guesthousemme Baldursbran ovelle. Olimme varoittaneet heitä aikaisesta saapumisajastamme, ja pääsimmekin suoraan aamiaispöytään. Edellinen yö oli kuitenkin jäänyt kokonaan nukkumatta, koska aikaeron takia se vähän niin kuin katosi - huonetta meille ei kuitenkaan ollut vielä siihen aikaan vapaana. Lopulta guesthousen isäntä toi viltin ja Riina kääriytyi eteisen sohvalle koisimaan siksi aikaa, kunnes yhdentoista maissa pääsimme huoneeseen jatkamaan torkkumista.

Iltapäivään mennessä oltiin toivuttu vähän ja lähdettin katselemaan Reykjavikin kylää, joka olikin söötti kuin mikä. Eikä ollut turhan kylmäkään, lunta ei lainkaan. Kaupunki on yhdistelmä puutaloja, vettä, vuorimaisemaa ja hiljaisuutta. Ja baareja, niitä oli sitten joka kulmassa.

Hallgrimskirkja.

Kirkon tornissa.

Islannin suosituin ravintola - hodarikioski.

Maanantaina tallusteltiin edelleen kaupungissa, kiivettiin Hallgrimurin kirkon torniin ja käytiin maauimalassa kokeilemassa kuumien lähteiden vettä. Aivan tavallinen uimahalli se oli, altaat vain olivat ulkosalla ja vesi luonnon lämmittämää. Tavallisessa uima-altaassa vesi oli aika viileää, mutta pyöreissä loikoilualtaissa 38 - 42-asteista. Samanlainen olo siinä tuli kuin saunan jälkeen, aika relaksoitunut siis.

Guesthousen emäntä ehdotti meille maanantaiksi koko päivän kestävää retkeä ympäri saaren komeimpien luonnonnäkymien, mutta kun oli vain se yksi kokonainen päivä, päätettiin säästää ne nähtäväksi seuraavalla Islannin reissulla, josko sellainen tulee. Jos halajaa Uuden-Seelannin maisemiin, ei välttämättä tarvitse lähteä niin kauas, sillä samankaltaista seutua näyttäisi löytyvän Islannista.

Tulivuorten ja kuumien lähteiden maa.

Hermansin herkut Tukholmassa.
Sitten tuli taas yksi puolikas yö, kun herätys soi 3.30 ja noutoauto haki kentälle, josta noustiin Tukholman koneeseen seitsemän aikaan tiistaiaamuna. Tukholmaan menemiseen oli hyvänä perusteena, että päästään syömään lempiravintolaamme Hermansiin, vegebuffetiin Södermalmilla. Sen takia on ennenkin tehty pikavisiittejä Tukholmaan. :) Sitä paitsi emme voineet vastustaa ajatusta palata maailmanympärimatkalta niinkin tyylikkäästi kuin ruotsinlaivalla...

Niinpä livuimme kotisatamaan eilen illalla Baltic Princessin mukana. Siinähän se Turku oli, tutunnäköisenä. Itsekin oltiin kuulemma ihan samannäköisiä vielä kuin lähtiessä.


Viimeisen illan herkkä hetki.

Aamulla lähtösatamassa.

Täsä me ollaa.

Näin se sitten päättyi, Suunnaton matka. Vaikka sinänsä mikään ei loppunut - paitsi jatkuva hostellien etsintä, matkalippujen varailu, TripAdvisorin konsultointi ynnä muu sellainen - nyt vain jäädään aloillemme hiukan pitemmäksi aikaa. :)

Kiitokset kaikille blogin lukijoille mukana seuraamisesta! Lähipäivinä koostamme blogiin vielä pläjäyksen käytännön informaatiota tämänkaltaisen matkan toteuttamisesta.

Tässä oli matkamme tarina, eikä tarina ole koskaan sama kuin todellisuus, joten menkää ja katsokaa itse! Maailma on mahtava!


"Kun on kerran matkustanut maailman ympäri, 
tietää olevansa aina kotona." - T.N.


lauantai 6. huhtikuuta 2013

Kaupunkien kaupunki

The Apple.

Suunnaton matka saapui viimeiseen varsinaiseen etappiinsa viime lauantaina, ja viikko vierähti the Cityssä, maailman kenties itsetietoisimmassa kaupungissa, New Yorkissa. Manhattania koluttiin ristiinrastiin, syötiin falafeltaskuja kadunkulmissa, sujautettiin dollarlappusia omalaatuisten katusoittajien hattuihin, käveltiin pahvikahvi kädessä (ainakin toinen meistä), ja valokuvattiin kuuluisia taloja. Manhattan on kaikeksi onneksi tehty kävelijälle, siellä ei tarvitse olla jatkuvasti metron varassa. Suuri osa kaupungin viehätyksestä johtuu elokuvista - hullua suorastaan, että tämä on oikeasti täällä, olemassa...

Manhattan.

Kotitalomme lähiössä.
Majapaikkamme sijaitsi epäkäytännöllisen kuuloisesti New Jerseyssä, Manhattanin länsipuolella Hudsonin joen toisella puolen - eli ihan eri kaupungissa. Näin siksi, että Manhattanilta tai edes sen läheisyydestä osoittautui kinkkiseksi löytää hintalaatusuhteeltaan kelvollista asumusta: ihan räkälöiltä vaikuttavistakin paikoista olisi joutunut maksamaan itsensä yskäiseksi. Lopulta löysimme tämän New Jerseyn pienen guesthousen, josta kaikki arvostelijat olivat tykänneet, ja säästimme paljon. Matka kämpiltä ensin asemalle ja sitten PATH-linjan junalla Manhattanille vei noin 40 minuuttia suuntaansa, mutta itse asiassa siitä vain syntyi mukava vaikutelma niin kuin olisimme paikallisia emmekä turisteja.

Hiljainen pääsiäissunnuntai New Jerseyssä.

Jonkinlaiseksi lempikohteeksemme Isossa Omenassa muodostui Union Square, jonka ympäriltä löytyi paitsi Barnes & Noblen kirjakauppa myös Whole Foodsin luomuruokakauppa. Aikomuksena myös oli löytää täydellinen ihmistenkatselukahvila (=lokoisat sohvat ikkunan ääressä), mutta sellaista ei valitettavasti tullut vastaan, kahvilat (varsinkin Starbucksit) kun olivat aina tupaten täynnä, eikä kaikissa ollut edes tuoleja, vain pystykahvipöytiä. Puistoissa olisi ollut kiva istua pitempään, mutta kun ei tarjennut - kevät on täälläkin ehtinyt vasta 5 - 9 lämpöasteeseen.

Syksyllä sattuneen Sandy-pyörremyrskyn tuhojen takia Vapaudenpatsaan saari oli suljettu. Lady Libertyä piti siis tyytyä tiirailemaan Manhattanin kärjestä käsin - patsas kuitenkin lienee tässä kaupungissa se juttu, jonka nähdessään tajuaa olevansa täällä (vrt. vaikkapa Pariisissa Eiffel-torni).

Tämän lähemmäksi Vapaudenpatsasta ei päästy.

Entisten WTC-tornien paikalle ollaan pykäämässä 9/11-muistopuistoa uusien, jo osittain korkeiksi nousseiden tornitalojen keskelle. Muistomerkkiä pääsi nyt jo katsomaan - ilmaiseksi - jonottamalla pitkään rakennustyömaan uumeniin piilotetulle aukiolle. Kummankin tornin entisellä paikalla on nyt syvä neliskanttinen suihkulähde, jonka reunoihin on kaiverrettu kaikkien rytäkässä menehtyneiden nimet (jostain syystä ei kuitenkaan lentokoneen kaappaajien nimiä).

Uusi WTC kohoaa edeltäjiään ylemmäs.

9/11 Memorial Site.

Mitähän syvyyksiin lipuva vesi kuvastaa?

Central Park jaksettiin kävellä eteläpäädystä puoleen väliin - on se kyllä mahtipuisto, vaikkei varmaan tähän aikaan vuodesta parhaimmillaan. Olihan se aika eri näköinen sellaisenaan kuin niissä lukuisissa leffakohtauksissa, joissa se on nähty. Ei löydetty Cloverfieldissä esiintyvää siltaa, mutta Yksin kotona 2 -maisemista spotattiin se yksi aukio, jolla roistoista pitempi kähveltää ohikulkijalta hatun, ja tietysti Plaza Hotel! :)

Central Parkin luistelijat ja muut otukset.

Skyline.

Kuuluisa nurmikko kevätväreissä.

Mies täytti puiston jazzilla.

Niin, kuvittele.

New Yorkissa pitäisi kyllä asua vähintään muutama kuukausi että pääsisi siitä jyvälle. Vaikka se itsekin tietää niin kovin hyvin olevansa mahtava kaupunki, ei sen mahtavuus siitä vähene. Elokuvallisuuden ohella se varmaan johtuu niistä tiukkaa ruutukaavaa piirtävistä kaduista, joilla kuljeksii ihmiskunnan koko kirjo, joita täplittävät keltaiset taksit, ja joilla voi tulla vastaan ihan mitä tahansa.

Flatiron, litteä talo.

42nd Street.

Huikea rytmimies kadulla (otimme myös videolle).

Brooklyn Bridge.

Times Square.

New York Public Library.

Chrysler Building.

Grand Central Station.

Manhattanin kärki Empire State Buildingista.

Modernin taiteen museoon MoMAan pääsee
perjantai-iltaisin ilmaiseksi. 

Picassoa MoMAssa.

Kunnon purilaiset.

Mies maalasi katuun viestin.

Suunnaton matka jatkaa nyt lauantain ja sunnuntain välisenä yönä lennolla... jossei kerrotakaan minne (vaikka kotiväki sen jo tietää). Palaamme Suomeen ensi keskiviikkona, 10.4. Mutta ei siis suorinta reittiä! :)