Minnekä sitten?

Torstai-iltana Hiroshimassa yritettiin ennen nukahtamista keksiä, mihin mentäisiin sieltä viikonlopuksi. Saari nimeltä Naoshima vaikutti Rough Guiden (ei tällä kertaa Lonely Planetin) perusteella paikalta, jossa voisi hengata pari päivää tekemättä paljon mitään ja kerätä taas vähän jaksuja. Oli kuitenkin viimeinen lomaviikonloppu paikallisilla, joten vaikka turisti-infon täti perjantaiaamuna avuliaasti moneen majapaikkaan puolestamme soitteli, tuotti Naoshima vesiperän. Päädyimme sitten Kurashikiin, pieneen paikkaan, josta löytyi kivoja vanhoja taloja ja Youth Hostel.

Koska matka Hiroshimasta Kurashikiin ei ollut ylen pitkä, teimme pienen kieppauksen läheiseen Okayaman kaupunkiin, jossa taas jätimme rinkat asemalle kaappiin (saimme muuten aika hienosti tungettua molemmat päällekkäin keskikokoiseen lokeroon). Kävelimme asemalta kohti pientä saarta kaupungin toisella puolella, jossa sijaitsi Korakuen-niminen, 1600-luvulta peräisin oleva puutarha. Loistokkaita olivat sen istutukset, silmiähiveleviä kiviasetelmat ja vonkalemaisia kalat lammessa. Nautimme myös sobanuudeleita ravintolassa joenuoman äärellä. Illalla saavuimme sitten Kurashikiin, jossa päätimme urheasti kävellä noin kilometriltä kartalla näyttävän matkan hostellille.

Kanava Kurashikissä

Hostelli kuitenkin sijaitsi järjettömimmässä paikassa, mihin nuorisomajan ikinä voi sijoittaa: hautausmaan keskellä jyrkän mäen päällä. Ensimmäinen nousumme sinne rinkat niskassa oli niin sanotusti hengästyttävä elämys. Saavuimme hiessä uiskennellen hämärään taloon, joka totta puhuen toi mieleen Stanley Kubrickin Hohto-elokuvan, etenkin, kun olimme siinä vaiheessa paikan ainoat vieraat. Hostellista oli vieraiden pysyteltävä ulkona klo 10-16 -välisen ajan, koska siellä työskentelevän pariskunnan piti päästä hoitamaan muita asioita tuona aikana. Onneksi keskustasta löytyi kahvila ilmaisella wi-fillä, joten hengasimme sitten siellä koko lauantain. Jos reppumatkailijan pyhän kolminaisuuden muodostavat matkalippu, sänky ja murkina, on ilmainen netti suuri neljäs pyhyys, jota ilman ei montaa päivää hengitellä.

Lounasta kaikille aisteille