Niin sitä taas on seikkailtu pitkin Japania junanraiteilla. Paikallisjunilla matkustaminen on todellista hidasta elämää... Esimerkiksi matkamme Naganosta Tokioon, noin 300 kilometriä, ajeltiin keskinopeudella 40 km/h, kun aamukymmeneltä startattiin ja kuuden aikaan iltasella saavuttiin. Pienellä mopolla olisi puksuttanut samassa ajassa. :)
Viikko sitten maanantaina matkattiin Hirakataan, Osakan ja Kioton väliseen yliopistokaupunkiin, jossa odotti tuttuja: kaverimme Olli ja Iina, joilla on alkamassa vaihtovuosi Japanissa. Piipahdettiin paikallisessa opiskelija-asuntolassa, jossa oli tiukat säännöt vierailijoiden suhteen, ja ainoa mitä saimme tehdä oli istua lounge-tilassa. Saimme Suomen-tuliaisina hapankorppua, Fazerin sinistä, xylitol-purkkaa ja Bliw-saippuaa. Seuraavana päivänä treffattiin Kiotossa ja pyörähdettiin porukalla parissa pyhätössä, joita siinä kaupungissa piisaa.
Yksi Kioton temppeleistä
Higashi-Honganji -temppelin valtava puu- rakennus, jonka toinen puoli oli remontissa
Puhdistautuminen ennen temppeliin menoa.
Temppelin edessä kasvoi valtaisa puu.
Naganon Zenkoji-temppeli
Kiotosta Naganoon ajeltiin torstaina taas pitemmän kaavan mukaan. Kohtasimme senkin ihmeen, että Japanin junat olivat myöhässä aikataulusta. Matkan alkupäässä se ei meitä häirinnyt, mutta loppupää venähti sitten hiukan roimemmin: Matsumoton jälkeen alkoi hillitön sade ja salamointi, ja Inariyaman asemalla juna tyssäsi paikalleen. Kahteen tuntiin ei liikahdettu mihinkään, eikä konnari tiennyt jatkosta mitään. Lopulta, kello yhdeksän paikkeilla, suostuttiin ilmeisesti myöntämään, ettei se juna taida tästä nyt mihinkään jatkaa, vaikka sateenropina olikin hiljennyt, ja matkustajat kärrättiin bussikyydillä Naganoon.
Ihmisiä vastaanottamassa mestarin siunausta.
Naganossa tuli matkamme sadas päivä täyteen, ja sen kunniaksi heräsimme lauantaina viideltä ehtiäksemme Zenkoji-temppelin aamuhartauteen. Siellä piti polvistua riviin, kun munkit saapuivat aloittamaan messua, ja joku mestari kopautti jokaista ketjulla päänuppiin. Sisällä temppelissä he alkoivat hymistä suitsukkeentuoksun leijaillessa, ja ihmiset kävivät polvilleen tatamille. Me seurasimme sivummalta. Tilaisuuden olisi kieltämättä odottanut olevan jokseenkin rauhallisempi; ihmiset tulivat ja menivät ja kolistelivat koko ajan - kyllä suomalaisessa kirkossa sunnuntaiaamuna taatusti on hartaampi fiilis.
Apinaperhe ihmettelee turisteja.
Apinoiden asumaseutua
Temppelistä livahdettuamme kävelimme oitis lähijuna-asemalle, josta ostimme menopaluun läheiseen Monkey Parkiin. Siellä asustavat kuuluisat lumiapinat (lumisia toki vain talvella...), jotka tykkäävät puljata kuumassa lähteessä - ainakin talvella lämmittelemässä. Nytkin muutama apina kyllä köllötteli vedessä, mutta se saattoi johtua siitä, että alueen työntekijä kävi heittämässä veteen siemeniä otusten syötäväksi - ja saadakseen ne menemään veteen, jossa niitä katsomaan tulleet ihmiset haluavat saada ne valokuvatuksi. Hauskoja veijareitahan nuo olivat inhimillisine ilmeineen, eivätkä ne pahemmin piitanneet ihmistovereistaan. Yöksi apinat palaavat metsiin, ja tulevat ihan omasta halustaan viettämään päivänsä altaalle. Junalippumme hintaan kuului visiitti juna-aseman vieressä olevaan onseniin, eli yleiseen kylpylään, jossa istutaan kuumassa lähteessä kuin saunassa, ja Tapsa käytti tilaisuuden kokeilla. Sinne kuulemma suli.
Apinoiden touhuamista pääsee seuraamaan myös livenä netissä.
Sunnuntaina sitten istuttuamme taas koko päivän junassa saavuimme Tokioon. Majoituimme Asakusan alueelle hostelliin, ja iltapalanhakumatkalta tullessamme käveli sumopainija vastaan. Eilen menimme ensitöiksemme ylittämään Shibuya Crossingin, paikan, jossa tietää olevansa Tokiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti