Suunnaton matka: Rantoja ja raakaa kalaa

Koreassa onnistui vihdoin se, mikä Kiinassa oli melko mahdotonta: päättää illalla, mihin aamulla lähtee. Halusimme pitkästä aikaa meren äärelle, joten suuntasimme Soulista pikkukaupunkiin nimeltä Samcheok maan itärannalla. Pieni maa on mukava - matka reunalta toiselle vei bussilla nelisen tuntia.

Tyytyväinen =)

Samcheokin vetonaulana biitsien lisäksi on Haesindang Park, kaunis puisto, jossa pääsee näkemään kokoelman mitä vekkuleimpia fallospatsaita. Patsaita on veistetty legendan muistoksi, jonka mukaan hukkunut neitsyt vei kylästä kalaonnen, ja patsaat toivat sen takaisin. Puisto kuuluu Sinnamin kalastajakylään, jonne pistäydyimmekin heti veistokkaiden tiirailun jälkeen pöperölle. Yhtä tuoretta - ja yhtä raakaa - eväkästä ei olekaan tullut ennen syötyä: paikanpitäjä nappasi altaasta arvatenkin aamulla pyydetyn kalaparan, kopautti siltä nirrin pois, perkasi ja paloitteli sen siitä suoraan lautasillemme, jossa se sekoitettiin vihannesraasteen ja maustekastikkeen kanssa herkkuateriaksi. Se oli oikeaa ruokaa se!

Yksi jokaiselle horoskoopille

Ylväs majakka

Matkan ensimmäinen rantapäivä!

Sitten piti päästä rannalle, talviturkitkin vielä heittämättä. Ensimmäinen yritys, karkeahiekkainen Maengbang Beach, ei aivan tavoittanut tarkoitustaan, sillä vesisade alkoi vähän saapumisemme jälkeen, ja päädyimme odottelemaan sateen hiipumista ja takaisin kaupunkiin vievää bussia noin kolme tuntia pisaroita tippuvan aurinkovarjon alla. Seuraavana päivänä palasimme asiaan lähempänä sijaitsevalla Samcheok Beachilla, joka olikin sitten ihan loistokeikka. Hiekka oli silkinsileää ja rantaa kehystivät upeasti jyrkät kalliot. Vesi oli tosi lämmintä, vaikka päädyimmekin pulikoimaan vasta illansuussa. Korealaisten uimatavat poikkesivat hiukan omistamme: kaikki olivat vedessä lähes täysissä pukeissa, eikä kukaan oikeastaan uinut, vaan sekä aikuiset että lapset lähinnä leikkivät erinäisten kellumavälineiden kanssa. Epäröityämme, onko se jotenkin sopimatonta, kirmasimme kuitenkin ihan vain uikkarisillamme aallokkoon.

Samcheok Beachilla oli jo parempi meno.

Korealainen ystävällismielisyys on näyttäytynyt meille monin tavoin. Yksi ilahduttavimmista oli Samcheok Beachillä, kun ennen viimeistä bussia pyörimme kurkkimassa, löytyisikö rannan pikku ruokapaikoista äkkiseltään jotain apetta. Ohitimme katoksen, jonka alla pitkän pöydän ääressä istui iloinen joukko aterialla. Äkkiä eräs mies juoksi luoksemme ja alkoi viittilöidä meitä pöytään. Kysyimme hintaa, mutta sitä ei ollut. Meille tarjottiin merellistä nuudelikeittoa, kimchiä (tottakai!), vihannesviipaleita, raakoja mustekalapaloja ynnä muuta. Oluttakin jo oltiin tuomassa eteen, mutta juuri silloin bussi tuli ja meidän piti juosta. Ei muuta kuin gamsa hamnida (=kiitos)!

Olkikattoja Hahoessa

Samcheokista päätimme ajaa bussilla suunnilleen Turun kokoiseen Andongiin. Sen lähistöltä löytyy Hahoe Folk Village, perinnekylä, joka myös on yksi reitillemme osuneista Unescon kohteista. Olkikattoiset talot, riisipellot ja muut viljelmät, sekä kylää eri puolilta reunustava joki loivatkin mukavan vanhanaikaisen maiseman, vaikka taas oli turistimeininki alueella aika voimissaan. No, emme kai mekään sinne olisi päätyneet, jos näin ei olisi. Ylitimme joen venekyydillä ja kiipesimme kallionkielekkeelle katselemaan kokonaiskuvaa kylästä. Sen väitettiin olevan lootuskukan mallinen, mitä emme kuitenkaan aivan hahmottaneet.

Kallio kylästä käsin

Kylä kalliolta käsin

Veneellä virran yli

Riisipellon ihana vihreys

Andong oli kiva. Kaikki mitä ikinä voi tarvita oli ihan lähekkäin: asema, kunnollinen ruokakauppa, vegeravintola, pankkiautomaatti - ja halpa mutta hyvin varusteltu majapaikka. Pikkupaikkakunnilta ei hostelleja löydy, mutta mukavuudellisia motelleja sitäkin enemmän, suorastaan vierivierestä. Sekä Samcheokissa että Andongissa motellimme olivat ulkopuolelta rähjäisiä, mutta siisteissä huoneissa oli jääkaapit ja taulutelkkarit ja shampootkin valmiina. Mitään passeja tai depositeja ei kyselty, avaimet vaan käteen. Jännä puoli oli, että Koreassa ei harrasteta lakanoita ja peittokin saattaa puuttua. Vuoteessa on ohut petauspatja toimittamassa lakanan virkaa - oletimme ainakin, että se aina vaihdetaan...

Emme ole kumpikaan olleet mitään sushin syöjiä ennen tätä, mutta Samcheokissa ja Andongissa muodostui jo tavaksi käydä kaupasta nappaamassa laatikollinen erilaisia susheja ja korealaista versiota, gimbapia, iltapalaksi ja napostella niitä puikoilla motellihuoneessa CSI:ta katsoen (tv:stä ei tullut juuri muuta ymmärrettävää). Täytyy kai sitä harjoitella ennen Japaniin menoa..!

Busanin ja samalla Etelä-Korean suurin kalatori

Japanihan se jo odotteleekin ensi viikolla. Saavuimme junalla satamakaupunki Busaniin keskiviikkona, ja varasimme liput Japanin-lautalle maanantaiksi. Busanissa pistäydyttiin isolla, niljakkaalla kalatorilla sekä maailman suurimmassa ostoskeskuksessa, Shinsegaessa. Suunnittelimme osallistumista Temple Stay -ohjelman järjestämään vuorokauden mittaiseen käyntiin Busanin Beomeosa-temppelissä, jonka esitteessä kehotettiin löytämään todellinen itsensä buddhalaisen temppelin elämään tutustumalla. Kävi kuitenkin ilmi, että vapaita paikkoja olisi vasta ensi kuussa, joten täytynee hoitaa se todellisen itsen löytäminen sitten ilman temppeliä. ;) Kävimme Beomeosassa silti päiväseltään ja saimme todeta, että suuri valaistumisportti oli täydessä remontissa peittäen parhaimman vuoristonäkymän. Temppelin vieressä oleva meditaatiometsä, jossa vesi halkoo kalliota kappaleiksi, teki paikan kuitenkin käynnin väärtiksi.