Pallokalaa, hapanpapuja ja pomminjälkiä - syväsukellus japanilaisuuteen

Akama-jingu, Shimonoseki

Laiva lipui Japanin rantaan siis kahdeksan aikaan tiistaiaamuna. Meillä oli sovittuna treffit Couchsurfing-isäntämme Seijin kanssa puoliltapäivin Shimonosekin kalamarketissa. Siihen asti tapoimme aikaa globalisaation saavutusten merkeissä - lounastamalla Subwayssä ja kahvittelemalla Starbuck'silla. Kävimme lisäksi asemalla ostamassa Seishun Juhachi-kippu -nimiset junaliput, joilla saamme matkustaa viitenä vapaavalintaisena päivänä rajattomasti hitailla paikallisjunilla. Nämä liput ovat oiva vaihtoehto Japan Rail Passille, joka maksaisi neljä kertaa enemmän ja pakottaisi kiirehtimään paikasta toiseen, jotta tulisi hintansa väärtiksi. Kippu-lippu kustansi euroissa satasen verran, jolloin yhden päivän matkat saa parillakympillä, mikä on aika hyvin, jos vaikka vetää päivässä Osakasta Tokioon. Liput tosin ovat voimassa vain koulujen loma-aikoina, eli tässä tapauksessa 10. syyskuuta saakka.

Eteläsaaren Kyūshūn (vas.) ja pääsaaren Honshūn erottava Kanmonin kanava.

Illallista japanilaisittain.
Keskellä sinisellä Iittala-lautasella fugua eli pallokalaa.

Myönnetään, että majoituksen kalliit hinnat Japanissa kannustivat meitä sohvasurffauksen pariin (vaikkei pääpointtina siinä olekaan ilmaisten öiden kerääminen). Seijin kanssa viettämämme päivä oli kuitenkin matkan mieleenjäävintä antia. Kaveri kuskasi meitä kaupungin nähtävyyksiä katsomaan, ja kokkasi illalla mahtiaterian, joka esitteli makunystyillemme monta uutta aistimusta. Maistoimme mm. fugua, eli pallokalaa, joka väärin käsiteltynä on tappavan myrkyllinen, sekä nattoa, siis hapatettuja soijapapuja (japanilaisten surströmmingiä). Lisäksi ilahduimme siitä, että Seiji sattui olemaan todellinen Suomi-fani: hänellä on asuntonsa yhteydessä Suomi-tuotteita myyvä putiikki, josta löytyy kaikkea Marimekosta ja muumeista Iittalaan ja Karhu-tuoppeihin. Hän fanitti myös ralliautoilua ja oli käynyt Suomessa paitsi hankkimassa myytäviä tuotteita myös seuraamassa Jyväskylän rallia. Toivotimme hänet lämpimästi tervetulleeksi Turkuun, jahka taas tulee aika käydä hakemassa uutta myytävää puotiin.

O-torii -portti

Seuraavana aamuna lähdimme Shimonosekistä eteenpäin tietämättä muuta kuin että suunta on kohti Hiroshimaa. Kolme junanvaihtoa myöhemmin olimme jo Hiroshiman nurkilla, ja meitä vastapäätä istui vanhempi rouva, joka alkoi kiinnostuneesti ja hyvällä englannilla jutustella kanssamme. Hän antoi meille puhelinnumeronsakin, jos vaikka haluamme myöhemmin pistäytyi hänen luonaan Yokohamassa, missä hän asuu. Lisäksi hän suositteli nähtävyydeksi Hiroshiman lähellä sijaitsevaa Miyajiman saarta ja siellä olevaa pyhättöä. Teimme spontaanin liikkeen ja jäimme pois junasta, kun saavuttiin Miyajima-asemalle. Rinkat jäivät aseman säilytykseen, kun hyppäsimme saarelle vievään lauttaan. Saarella käpötteli turhankin kesyjä peuroja, jotka yrittivät syödä kartan Tapsan kädestä, ja pyhätön edustalla merestä nousi O-torii -portti, varmaan yksi Japanin tunnetuimmista näkymistä.

"Elä vie!"

Viisikerroksinen pagoda

Itsukushima-jinja shrine.

Parin tunnin päästä palasimme junaan ja jatkoimme loppumatkan Hiroshimaan. Tiemme kävi ensimmäiseksi turisti-infoon, jossa saimme tietää, että kaupunki on täynnä visitoijia jonkin anime-tapahtuman johdosta, ja ainoa ok-hintainen vapaa huone meille löytyi hiukan ankeasta motellintapaisesta. Tatami, futon, matala pöytä ja istumatyynyt sekä kenkien vaihtaminen ulko-ovella sisätohveleihin (plus vessassa erityisiin vessatohveleihin) olivat sielläkin takaamassa japanilaisen ilmapiirin.

Kello ja Hiroshima
pysähtyivät 8:15

Torstaipäivä kuului Hiroshimalle. Peace Memorial Museum tarjosi kattavan tietopläjäyksen atomipommi-aiheesta - museoissa ei ole tullut tällä reissulla kauheasti käytyä, mutta tässä tapauksessa se oli aika must. Näimme mm. pommin uhreilta talteen saatuja hiuksia ja kynnenpalasia, räjähdyksen kuumuuden sulattamia tiilen ja posliiniastioiden jäänteitä sekä tietenkin kuvia kaupungista ennen ja jälkeen elokuun kuudennen 1945. Kaupungista nykyisellään kieltämättä huomasi, että se on rakennettu 1900-luvun jälkipuoliskolla: ei se niin kauhean kaunis ollut, laatikkotaloja kaikki tyynni.

Peace Park ja Museo sijaitsevat
nykyään keskellä olevalla saarella.

A-Bomb Dome

Vuodesta 1968 lähtien Hiroshiman
kaupunginjohtajat ovat lähettäneet
protestikirjeitä ydinkokeita tekevien
maiden johtajille. Kuvassa Obamalle
lähetettyjä.

Children's Peace Monument

Ennen ja jälkeen.

Hiroshimasta saatiin aikaiseksi lähettää muutama postikorttikin (pakko mainita, että Koreasta ei uskomatonta kyllä löytynyt tavallisia postikortteja ei sitten mistään, tiedoksi, jos joku toivoi sieltä korttia :) ). Tämä piti kertoa siksi, että postitoimistossa oli mitä riemastuttavin virkailija: pieni mies, joka höpötti taukoamatta touhutessaan tohkeissaan merkkejä kiinni kolmeen postikorttiimme. Hän selvästi rakasti työtään! Muutenkin japanilainen asiakaspalvelu on ihan omaa luokkaansa: tiskin takana kohtaa aina niin sydäntäriipaisevaa ystävällisyyttä, että tekisi mieli halata ja rutistaa ja toivottaa onnea ja menestystä. Suomeen pitäisi kyllä hankkia japanilaisia asiakaspalvelukonsultteja...