Kaatosateesta kohti Siperiaa

Kahden hengen luksusta

Sunnuntaina iltapäivällä nousimme Moskovassa junaan numero 82 määränpäänä vähän yli miljoonan asukkaan Jekaterinburg. Halvemman hintaiset platzkart-paikat olivat menneet, joten lipuissamme luki jälleen kupé-luokka. Yrmeähkö junaemäntä ("provodnitsa") osoitti meille paikkamme: se oli jonkinlainen ylimääräinen, kahden hengen pikkuhytti, jolla ei ollut edes numeroa, emännän kopin vieressä heti käytävän alussa. Alkuun se näytti kolkolta, mutta osoittautui itse asiassa oikein kotoisaksi. Ja saatiinpa olla pitkästä aikaa ihan kahdestaan - onnenpotku.

26 tunnin puksutukseen lukeutui useita pysähdyksiä, mutta emme oikein pysyneet kartalla, missä mikäkin stoppi oli, kun asemien nimet eivät välttämättä ole näkyvissä siten kuin Suomessa. Parilla pysäkillä laiturille ilmaantui babushkoja myymään matkalaisille monen sortin tarpeistoa - muun muassa kattokruunuja ja täytettyjä oravia oli saatavilla (toki myös syötävää).

Junamatkojen pelastus: samovaari

Matkan aikana ravitsimme itseämme mm. instant-nuudelikeitolla, joka valmistui näppärästi styroks-kippoon samovaarista saadun kiehuvan veden avulla. Runsas vuorokausi meni ihan leppoisasti ja maanantaina paikallista aikaa kuuden kieppeillä hyppäsimme junasta "Katariinan kaupungin" kamaralle. Tapasimme heti asemalla Couchsurfing-hostimme Danilin ja hänen tyttöystävänsä Polinan. Molemmat opettavat englantia työkseen, joten kommunikaatiovaikeuksia ei ollut. Ensitöiksemme käytiin hankkimassa jatkoliput Irkutskiin valmiiksi, kun kerran oli taas venäjänkielistä apuvoimaa tarjolla.

Oli hienoa päästä vierailemaan venäläiseen kotiin, joka löytyi melkolailla homeenhajuisen kerrostalon ylimmästä kerroksesta melko läheltä keskustaa. Vietimme kaksi yötä yksiössä nuhruisella vuodesohvalla pariskunnan nukkuessa kirjahyllyn toisella puolen. Asunnon kupruilevat lattiat, seinien kostea tuoksu sekä keskustelut arkielämästä isäntäparin kanssa saivat meidät hiljaa mielessämme oivaltamaan oman kermapeffaisuutemme. Moskova oli jäänyt riittävän kauas, jotta saimme nyt nähdä todellisempaa Venäjää, ja tajuta, ettemme tajua mitään elämästä, joka ei täytä länsimaisia standardeja. Danil ja Polina ovat loistotyyppejä, jotka ylpeinä näyttivät meille paikkoja ja kertoivat juttuja kotimaastaan - siitä miten ihmiset maksavat veroja vain noin 10 prosentista tuloistaan, miten armeija on kuin vankila, miten opiskelija-asunnoissa neljä henkeä elää 12 neliön kopissa... ja muuta vastaavaa. Että suomalainen kyllä voisi lopettaa valittamisen...

Koko tiistain satoi kaatamalla, mistä johtuen kuva Jekaterinburgista jäi aika sumeaksi - maininnan saakoon QWERTY-näppäimistöä esittävä laattakokoelma joen rannassa sekä kirkko, joka pystytettiin Romanov-perheen teloituksen muistoksi.

Shift-näppäimellä

Keittoa leivästä

Paikallisessa supermarketissa kävimme huolehtimassa seuraavan, 56 tuntia kestävän junamatkan muonituksesta. Täällä päästiin jo Euroopasta Aasian puolelle, seuraavaksi kutsuu Siperia!

Hiilihydraatti matkaajan tiellä (ja kiskoilla) pitää.. (ehkä)