Kuala Lumpur - tuttavallisesti KL - leikki kotikaupunkiamme viikon verran. Pienisuuri kaupunki, jossa aika kului ajellessa monorail-junalla katujen yllä, herkullisia vegemättöjä popsiessa ja valtaisiin ostoskeskuksiin eksyillessä. Kumppaneinamme kaupungin valloituksessa olivat Japanista Malesiaan lomalle lähtenyt Iina sekä ranskalainen kaverinsa Olivier.
Vuoristorata sisätiloissa.
Majapaikkamme (aivan uskomattoman pieni hotellihuone, jossa kaksi ihmistä ei yhtäaikaa mahtunut lattialle) sijoittui lähelle Berjaya Times Square -nimistä hervotonta ostoskeskusta, jonka sisällä oli keilarata ja huvipuisto vuoristoratoineen päivineen, ja jonka naapureina oli monta muuta isoa kauppakeskusta. Ottaen huomioon, ettei KL ole kai paljonkaan Helsinkiä kookkaampi, ihmetytti, kuinka siellä riittää ostovoimaisia kansalaisia kaikkiin noihin shoppailuparatiiseihin (tai ehkä sittenkin shoppailuhelvetteihin). Kaikkein hienoin shopping mall oli epäilemättä KLCC Suria, joka löytyy Petronasin kaksoistornien alapuolelta. Sinne tulimmekin ajelleeksi useana päivänä huolimatta siitä, että monorail-rata ei kulkenut sinne meiltäpäin järin kätevästi, vaan kahden vaihdon kautta. Yksiraiteinen junakyyti tarjosi kyllä mahdollisuuden sightseeingiin, sillä vaunusta oli erinomaiset näkymät kaupunkiin.
Monorail, hassu toukkajuna.
Itse Petronas-torneissa emme käyneet - katselimme siis vain tornia, emme tornista. Lonari väitti, että siellä olisi halpisvaihtoehtona pääsy 10 ringitillä (2,5€) torneja yhdistävälle sillalle johonkin puolen välin tienoille tiiraamaan maisemia siltä korkeudelta, mutta paikan päällä kävi ilmi, ettei sellaista valintaa ollut (enää?) olemassa. Ainoa lippu, jota myytiin, maksoi 80 ringittiä, ja liput olivat sitä paitsi kyseiseltä päivältä lopussa. Samansuuruisen hinnan maksoimme aiemmin Shanghaissa SWFC:n sadanteen kerrokseen pääsystä, joten nyt sai pilvenpiirtäjämaisema jäädä. Ne(kin) rahat käytettiin sen sijaan kellarikerroksen loistavassa gurmee-ruokakaupassa, jonka salaattibuffetista sai ihanat tuorekset sekä melkein japanilaisen veroiset sushit mukaan puistopiknikille. Petronasten viereinen puisto soveltuikin hyvin nurmella istuskeluun.
Puisto Petronasin katveessa.
Hemulina moskeijassa.
Eräällä kävelyretkellä osuimme Kansallismoskeijan (Masjid Negara) kohdalle, ja huomasimme, että siellä oli juuri alkanut avoimien ovien tunti turisteille. Ei maksanut mitään, eikä säädytön vaatetuskaan (sortsit ja lyhythihainen paita) haitannut, koska jokaiselle jaettiin ovella hieno violetti kaapu, jossa oli huppu, ja jonka helmaan lyhyimmät henkilöt helposti kompastelivat. Hemulimaisen olemuksen omaksuttuame pääsimme tallustelemaan paljasjaloin moskeijan hohtaville laattalattioille. Keskellä pylvässalia oli suuri rukoilusali, jonka lattia oli peitetty matoilla - sinne ei ollut asiaa ei-muslimeilla. Moderni moskeija oli kyllä kaunis, mutta (jos nyt saamme näin sanoa ketään loukkaamatta) toi kieltämättä mieleemme tavallista hiukan hulppeamman uimahallin.
Rukoussali.
Uimahalli? Not.
Moskeijan piha.
Vaarallinen durian.
Ruoka oli luonnollisesti niitä tärkeimpiä asioita myös KL:ssä. Vakiopaikkojamme (=vähintään kaksi käyntikertaa) olivat Chinatownin kuuluisalta Petaling Streetiltä vastaan sattunut kasvisbuffet, jossa jokainen kauhallinen maksoi yhden ringitin (0,25€). Siellä kun söi, ei nälkä tullut uudestaan kuin ehkä seuraavana päivänä. Toinen loistokuppila oli intialainen vegepaikka lähellä Masjid Jamekin metroasemaa, jossa pyöritimme naan-leipää masalassa ja raitassa pariin otteeseen. Maistoimme Suria-ostoskeskuksessa myös durian-jäätelöä. Durian on täkäläinen, outo ja isokokoinen hedelmä, jossa on kamala löyhkä. Jopa hotelleissa on nähty tupakoinnin kieltävien kylttien kaltaisia, durianin huoneeseen viemisen kieltäviä kylttejä. Durian-jäätelö maistui... noh, vähän kuin wokkivihanneksilta, tarkemmin sanoen pohjaanpalaneelta parsakaalilta.
Chinatownin portti.
Vegemättöä!
Saimme hiukan kevennettyä rinkkojamme tulevia lentoja ajatellen lähettämällä KL:stä postipaketin kotiin. Ensimmäisen kerran näin teimme Japanissa, mutta nyt päästiin kyllä joltisestikin halvemmalla. Vajaan neljän kilon paketin postitus Suomeen maksoi 60 ringittiä (16€) kun melkein samankokoinen lähti Osakasta 40 eurolla. Miten käy perillepääsyn, se selviää 2-3 kuukauden päästä.
[Edit. 23.5.2013 saimme paketin Suomeen, hetki jo ehdittiin odotellakin, mutta osoittautui, että se oli melkein joutunut hukkaan Piikkiön Siwassa. :) ]
KL:n vanha rautatieasema.
Merdekan aukio, jolla brittilippu vaihdettiin
Malesian lippuun v. 1957.
Kontrastia.
KL lienee suosikkimme Kaakkois-Aasiassa käymistämme pääkaupungeista: sillä on suurkaupungin elkeitä, mutta se ei ole silti massiivinen eikä tupaten täynnä ihmisiä. Loppuun tunnelmapalana Robert Whitworthin tyylikäs timelapse-teos KL:stä:
Nam-nam! Olisipa Suomessaki vegemätöt yhtä halpoja. Mä olen syönyt viime aikoina vain Norssin kasvisruokaa, joka sisältää lähinnä porkkanaa.
VastaaPoistaPs. Turussa on nykyään Vegemesta.