Uusi vuosi, jatkuva matka

Rantaelämän olennainen sisältö.

Ja niin on alkanut Uusi Vuosi reissareillakin! Puolitoista viikkoa Ko Lantalla on ollut uimisen, kirjan lukemisen ja syömisen osalta ahkeraa, mutta muuten uneliasta aikaa matkallamme. Rantaelämä Sunset Bungalowissa Klong Nin Beachillä korvautui viikon jälkeen turistikeskeisen pikkukylän tunnelmalla vaihdettuamme (aivan suunnitellusti) kortteeria saaren pohjoiskärkeen Ban Saladaniin.

Hiekkaukko (ei meidän tekemä).

Jouluaattona satoi kaatamalla. Niin olisimme halunneet näyttää Skypen välityksellä kotiväelle aurinkoista maisemaa bungalowin terassilta, mutta toisin kävi. Yritimme myös tiirailla joulurauhanjulistusta Yle Areenasta, mutta nettiyhteys oli siihen liian laiska. Illan tullen keli sentään selkeni ja lähdimme haeskelemaan juhlallista ateriaa rannan ravintoloista. Päädyimme Otto Lanta -nimisen paikan terassille, ja unohdimme joulun kunniaksi nuukailun. Jouluateriamme koostui valkosipulileivästä, nachoista, fish & chips -annoksista ja viinilasillisista. Eihän siinä kieltämättä mitään muuta jouluista ollut kuin ajatus päässä, että "nyt on joulu" - sekä viereisessä pöydässä tonttulakkeihin sonnustautuneen ruotsalaisseurueen suista raikanut "Hej tomtegubbar, slå i glasen och låt oss lustiga vara!" :)

Tulishow jouluiltana.

Otto Lantan edustalla oli niin aattona kuin muinakin iltoina suuri nuotio sekä tulishow, jossa paikalliset pojat tanssivat palavia keppejä pyörittäen. Joulunviettäjät lähettivät rannasta taivaalle tulilyhtyjä. Klong Nin Beachin bungaloweihin oli tullut joulua viettämään moni ruotsalaisperhe. Ainoat reppusankarit emme sentään olleet, vaan näimme jonkin verran muitakin rinkkamatkalaisia. Lapsiperheet olivat silti hallitseva näky rannalla.

Fantastinen hedelmäsalaatti.

"Varpaat kohti kattoo..."

Sunset bungalowsin rantapöydät.

Hiekkaveistoksia.

Auringon aika mennä...

...ja Kuun vuoro saapua.

Pikkunorsu odottaa asiakasta.

Perjantaina otimme mopotaksin Klong Niniltä Ban Saladaniin lähelle laivalaituria, josta olimme buukanneet öitä uudenvuoden yli Lanta Lantern -nimisestä guesthousesta - tämä oli jälleen budjettia hellivä ratkaisu, koska rantabungalowit olivat varsinkin näin huippusesonkina hinnoissaan. Lantern osoittautui sieväksi majataloksi, joka kaikkien kadun senpuoleisten talojen tavoin oli rakennettu tolpilleen veden päälle. Hiekkarannalle majatalosta vain oli sen verran matkaa, että uimiset saivat jäädä. Lauantaina kylläkin kävelimme lämpöhalvausta uhmaten (motskarinvuokraus nyt vain ei ole meidän juttu...) Klong Dao Beachille, joka oli lähin hyvä uimaranta. Se ei tosin ollut yhtään niin kiva kuin Klong Nin. Riina kävi silti pulahtamassa, ja sitten vain syötiin jätskit ja katseltiin paikalle tuotua pientä elefanttia, joka mutusti oksia luultavasti seuraavaa selkäkyytiläistä odotellessa.

Hetki löhöilyä Klong Dao -rannalla.

Saladanissa tuli iltaisin syötyä meriotuksia enemmän kuin kertaakaan Japanin jälkeen, mikä olikin fiksua, koska ruoka oli selvästi halvempaa kuin rantojen bungaloweissa, ja kala taatusti tuoretta, kun ravintolat ovat meren yllä.

Vuosi vaihtui vaiteliaasti: useimmat olivat epäilemättä suunnanneet Saladanin kylästä jonnekin "bilemestoille". Ainoa lyhyt reitti hiekkarannalle kulki tien päässä olevan hienommanpuoleisen hotellin pihan läpi. Haimme kaupasta pienen viinipullon ja hiipparoimme hotellin valottoman pihan yli reunimmaiseen rantatuoliin. Istuimme pimeässä ja odotimme ilotulituksia, joita sitten näkyikin jonkin verran kaukaisuudessa. Rannalle tuli muitakin lähettämään taas tulilyhtyjä (jotka sivumennen sanoen kerääntynevät roskaksi mereen), mutta kukaan ei epäillyt meitä muiksi kuin hotellin asukkaiksi - paitsi varmaan sitten, kun kävelimme taas pihan poikki pois kadulle.

Turistimyymälä Ban Saladanissa.

Matkan on aika jatkua huomenissa: Malesia kutsuu! Olimme jo valmiit valitsemaan yllättäen kalliimman vaihtoehdon ja menemään laivalla suoraan Penangin saarelle, kunnes selvisi, ettei täältä Lantalta menekään suoria yhteyksiä sinne saakka. Niin joudumme menemään hankalamman kautta maitse, pikkubussilla ensin Trangin kautta Hat Yaihin, ja sieltä jatketaan joko junalla tai bussilla rajan yli Butterworthiin, josta pääsee lautalla Georgetowniin Penangille.

Lentoyhtiöiden avokätisten joulutarjousten johdosta intouduimme muuten varaamaan jo useamman tulossa olevista väistämättömistä lennoista. Nyt on siis varsin varmaa, että Australian jälkeen tiemme käy ainakin Uuden-Seelannin ja Tongan kautta. Enää ei siis Suunnattoman matkan aikataulu ja eteneminen ole aivan niin joustavassa tilassa kuin tähän asti, mutta totta puhuen siihen ei olisi varaakaan. Kaakkois-Aasian pikkurahalla matkustus on pian muisto vain ja halpuus vaihtuu toivon mukaan helppoudeksi - ainakin jossain määrin.

Uuden Vuoden toiveemme ja tavoitteemme olkoon, että matka saisi jatkua loppuun saakka yhtä suunnattomana ja "mutkattomana" kuin tähänkin asti. Kyllä me tänä vuonna kotiin tullaan (todennäköisesti)! :)

Katse uuteen vuoteen.