Joulutunnelmaa Isossa Mangossa

Bangkok, "the Big Mango", tuo kaakkoisen Aasian superstara, sai muistumaan mieliimme, minkälainen se suurkaupunki oikeasti on. Asia oli selvästi unohtunut, kun kerran tulimme kutsuneeksi Phnom Penhiä sellaiseksi. Ensimmäiset silmäykset tornitalojen lomassa puikkelehtiviin ihmismassoihin, maanalaisen ja -päällisen junan suhahteluun, ja lasisiin huippuostoskeskuksiin sai aikaan tunteen kuin oltaisiin oltu viimeiset kaksi kuukautta viidakossa.

Perinteinen kaakkois-aasialainen bussihässäkkä.

Tulimme Thaimaaseen tiistaina pitkän ja runsaasti erilaista odottamista sisältäneen bussimatkan päätteeksi. Aamuinen lähtö Siem Reapista sujui vahvasti: olimme ostaneet guesthousen kautta liput 7.30 lähtevään isoon (lue: turvallisempaan) bussiin, ja pick-upin oli määrä saapua seitsemältä meitä noutamaan, minkä vuoksi kiirehdimme aamiaisen syönnin kanssa. Odotettuamme tunnin majatalon pihalla meidät tuli kahdeksalta poimimaan kyytiinsä minibussi. Pieni informaatiokatkos oli sattunut, mutta nousimme kyytiin vakuutellen pahoittelevalle guesthouse-emännälle, että "it's ok".

Poipetiin, Kambodzan puoleiseen rajakaupunkiin päästiin yhdentoista aikaan. Puolisen tuntia jonotettiin poistumisleimaa ja sormenjälkien antamista, minkä jälkeen käveltiin Thaimaaseen, ja siellä tietenkin oli taas passintarkastus vuorossa. Siinä hikijonossa menikin sitten vähän päälle kaksi tuntia, ja osa voi jo huonosti (Tapsallekin iski selkäjumi). Viisumithan meillä oli valmiina, eikä mitään kyselyjä saati rahastuksia tapahtunut, joten uskottiin pääsevämme vähän kahden jälkeen jatkamaan matkaa Aranya Prathetista Bangkokiin. Meitä oli kuuden hengen sakki pikkubussilaisia, ja pysyttelimme porukkana, kuten piti. Bussivirkamies kuitenkin totesi, että hänellä on ollut niin kiire päivä ja nälkäkin oli iskenyt, että oli nyt niin, ettei meistä mahtunut lähtemässä olevaan bussiin kuin neljä. Me olimme ne, jotka jäivät heitteille, ja häiskä lupasi, ettei tarvitse odottaa kuin vartti tai jotain. Nooh, puolitoista tuntiahan siinä oltiin.

BTS-juna läpi kaupungin.

Puoli neljästä noin kahdeksaan kiisimme lopulta toisen minivaunun takapenkissä Bangkokia päin. Kaupunkiin päästyämme jäimme pois eräiden muiden vanavedessä kuultuamme olevamme BTS-skytrain -aseman vieressä. Sillä päästiin kätevästi lähelle hostelliamme (jonka varaaminen tällä kertaa etukäteen oli aika hyvä juttu). Katujen yllä kulkevassa junassa koimme tuon edellämainitun suurkaupunkihäikäistymisen. Taas oli koettu päivä, jonka ei voinut kuin antaa aueta kuinka parhaiten näkee. Pitkä päivä oli tulossa vieläkin pidemmäksi, koska olimme sopineet treffit saksalaisen kaverin kanssa, johon tutustuimme Irkutskissa ja tapasimme taas Ulan Batorissa sekä Pekingissä. Nyt, neljä kuukautta myöhemmin, oli hauska nähdä jälleen, kun reitit tällä välin olivat olleet aivan erit.

Kaoottinen Khao San Road

Tuoreita munkkeja

Purkutuomio

Sukhumvit

Joulu on saapunut kaupunkiin.

Terminal 21

Kokemus megakaupungista oli hetken aikaa virkistävän erilainen Laosin ja Kambodzan kyläpahasten jälkeen, mutta sitten aloimme huomata, ettei oikein jakseta. Niin suuri, niin sekava. Kävimme yhtenä päivänä kuuluisalla Khaosan-kadulla, joka oli tupaten täynnä T-paita- ja tilpehööriputiikkeja, joskaan myyjät eivät olleet yhtä kimppuunkäyviä kuin jossain muualla. Teimme pienen veneretken jokilaivalla ja kävelimme vanhaa kaupunkia. Lauantai-iltapäivä vierähti Chatuchakin viikonloppumarketissa, joka olikin todellinen markettien marketti - 5000 kojua, valtavasti ostettavaa, vaatteita, taide-esineitä, koruja lemmikkieläimiä, patsaita... emmekä ostaneet mitään. Muuten tulimme vain pyörineeksi kauppakeskuksessa - ja kävimme kahdesti elokuvissa (uusi Bondi sekä v. 2004 tsunamista kertova The Impossible). Hostellimme vieressä sijaitsi Terminal 21 -niminen shopping center, ja vaikkemme mitään ostoskeskusfaneja yleensä ole, niin tästä on pakko sanoa, että oli kyllä hieno! Eri kerrokset oli nimetty eri kaupunkien mukaan, mm. Lontoo, Tokio, Pariisi, San Francisco, ja niistä oli rakennettu tosi upeita. Joululaulutkin soivat, ja se kaikessa absurdiudessaan oli ainoa asia, mikä sai meidät tajuamaan, että on joulukuu.

Junan ulko (ja sisäpesu)

Satuimme kuulemaan, että kaupungissa nimeltä Hua Hin on suomalaisten pakkaselta pakenijoiden yhteisö, ja koska se näytti sijaitsevan juuri sopivan junamatkan päässä Bangkokista etelään, otimme siitä seuraavan etapin. Ihanaa oli päästä pitkästä aikaa junaan - edellinen kerta oli melkein kaksi kuukautta sitten Vietnamissa. Eilen aamulla saapasteltiin Bangkokin juna-asemalle ja ostettiin liput, jotka maksoivat hämmästyttävät 44 bahtia kappale, eli yhden euron... Neljän tunnin matkan päätteeksi olimme paitsi hikiset myös erinäisen pölyn ja muun höytyvän peitossa (3. luokan vaunuissa ilmastoinnin virkaa hoitavat avoimet ikkunat ja ovet), mutta perille päästiin, ja kaupunki osoittautui aurinkomatkailun luvatuksi maaksi mäkkäreineen, starbuckseineen ja suomea huikkailevine helppoheikkeineen. Majoituimme erään budjettihostellin ihastuttavan vaaleanpunaiseen huoneeseen nimeltä Barbara, ja ohitimme iltakävelyllä ravintolan, joka tarjosi "spagettia härmäläiseen tapaan".

klo 9:20 raiteelta 7. Missä juna?