Pieni paratiisiretki: Ko Phayam

Pieni thaimaalainen saari... aurinko... suolainen meri... kookospalmut... Ehkä ihminen tarvitsee nämä ollakseen viisi päivää tekemättä mitään.

Tallustelua hiekassa.

Luotettavan näköinen
laivakuski.

Chumphonista tultiin bussilla Ranongiin viime sunnuntaina, ja nukuttiin vastaan osuneessa vanhassa hotellissa yksi yö, joskin se oli aikamoinen liskojen - tai paremminkin hyttysten ja homeitiöiden yö: ensin jahdattiin yhtä torakkaa, sitten hylättiin umpihomeiset tyynyt lattialle ja loppuyö huidottiin korvissa iniseviä moskiittoja. Aamuvarhainen saapui lopulta, ja läksimme siitä sitten songtaew-kyydillä noin puolen tunnin matkan päähän Phayamin lauttalaiturille. Laivamatka kesti kaksi tuntia ja maksoi 150 bahtia nuppi.

Mr. Gao (kuka hän sitten mahtoi ollakin)

Ko Phayamilla ei ole ollenkaan autoja, vain mopoja ja skoottereita. Toimimme taas tapamme mukaisesti ja, saavuttuamme satamaan maanantaina keskipäivän aikaan, kävelimme majapaikkaamme. Kävely helteessä rinkan kanssahan on jo tullut tutuksi - sitä paitsi jänistimme motskariajelusta. Kolme hikistä varttia siihen meni, mutta Mr. Gaon bungalowit löytyivät helposti, kun teitäkään ei ollut niin kovin montaa. Varatessamme majoitusta paikan nettisivujen lomakkeella, sieltä pyydettiin odottamaan vahvistusviestiä, jota ei kuitenkaan kuulunut. Kaksi päivää ennen olimme soittaneet Skypellä paikkaan, ja silloinkin kommunikointi vaikutti kovin hankalalta. Onneksi emme antaneet näiden seikkojen hämätä, sillä välittömästi, kun meille osoitettiin bungalowimme, totesimme, että kyllä tämä mesta taitaa olla juuri niin hyvä kuin TripAdvisorin ylistävät arviot vihjasivat. Bungalow oli siisti kuin mikä, näkymät merelle kohtalaisen leuhkat, ja ruoka erinomaista. Silti viiden yön luksustelu oli edullista: noin 16 euron päiväbudjetilla mentiin.

Kotibungalowimme palmun alla.

Hyttysverkko ja ilmastoivat
ikkunat = hyvät unet.

Kylppäri puoliksi taivasalla.

Näköala.

Tukaani lähipuussa.

Kotikookos.

Hiljainen länsiranta.

Seuraavat päivät muudostuivatkin sitten aika tiiviisti niin sanotun mitään-tekemättömyyden ympärille. Uitiin, luettiin, syötiin, upoteltiin varpaita hiekkaan, nukuttiin, syötiin, luettiin, uitiin. Mr. Gaon bungalowit sijaitsevat saaren länsipuolella, Buffalo Bayssä, joka on melko kivikkoinen poukama. Eivät kivet silti uimista liiemmin haitanneet. Vuoroveden vaihtelua oli hauska seurata: nousuveden aikaan vaahtopäät ulottuivat miltei ravintolan reunakivetykselle asti, laskuvesi taas imaisi aallokon monen metrin päähän. Rantahiekassa kipitti valtavasti söpöjä ja ujoja rapuja, joiden sivuttainen kävelytyyli oli riemastuttava. Suurin turistihuippu ei selvästikään ollut vielä käsillä, sillä mitään ruuhkaa ei rannoilla näkynyt.

Kivet ja ravut.

Vipeltäjä hiekalla.

Aamiainen.

Mr. Gaon ravintola ansaitsee hieman suitsutusta: kaikki, mitä söimme, oli huippuhyvää, annokset kelpo kokoiset ja palvelukin hyvin ystävällistä - ja annoksemme jopa tuotiin pöytään suht samaan aikaan, mikä ei ole täälläpäin kovin yleistä. Rannan muistakin majapaikoista tuli ihmisiä syömään meidän ravintolaamme. Maistoimme mm. täydellistä Tom Yum -keittoa, loistavaa kotitekoista leipää täytettyjen sandwichien muodossa, tuoreita hedelmäviipaleita aamiaisella, ja ihanaakin ihanampia kookos- ja ananassmoothieita. Phayamin spesialiteetti ovat saarella kasvavat cashew-pähkinät, ja niitä olikin mukana myös ravintolan ruoissa, minkä lisäksi ostimme niitä ison pussin mummolta tienvarsikojusta.

Viimeisenä päivänä liikahdettiin ja käveltiin satamaan ("keskustaan") vuokraamaan - ei mopoja taaskaan - vaan pienenpienet, urheat jopopyörät vuorokaudeksi. Niilläpä pääsikin näpsäkkäästi sotkemaan pitkin betonilla päällystettyjä pikkuteitä. Poljettiin katsomaan Aow Yai -nimistä rantaa saaren eteläpäähän, missä kieltämättä iski rantakateus: ei kivenmurikkaakaan näköpiirissä ja sitä paitsi siellä oli aivan mieletön aallokko. Uikkarit päälle ja samantien roiskahdettiin aaltojen pauhun sekaan niin että mentiin ihan uppeluksiin ja suolavettä oli välillä korva täynnä. Pari kertaa pääsi eläytymään tsunamiin, kun aallonharja pyyhkäisi yli oikein voimalla, mutta pysyttiin koko ajan sillä etäisyydellä, että jalat ylettyi pohjaan. Takaisinpäin kun lähdettiin, osui tien varressa silmään vegeravintola, jonka henkilökunta oli eurooppalaista. Nautittiin siellä erinomaiset tofupurilaiset ja jälkkäriksi suklaakakkupala sekä Tapsalle lähiluomukahvia. :) Sitten äkkiä iski vesisade niskaan ja poljeskeltiin kotibungalowiin aivan uitettuina.

Oivalliset kulkupelit.

Pyhä laituri.

Tsunamivaara etelärannalla...

...ja sieltähän se jo tulee!

Kaatosade yllätti.

Lähdettiin Ko Phayamilta tänään aamulaivalla takaisin Ranongiin, josta oli katsottu valmiiksi hiukan kivempi majoitus tällä kertaa. Oli hulvaton näky puoli kahdeksan aikaan yön sateen tummentamassa maisemassa, kun Tapsa rinkka selässä ampui alamäkeä pikku jopolla, jonka jarrut eivät olleet ihan priimakunnossa, ja satula aivan liian matalalla: "Boorn tu bii waa-aa-aild..."