Sukeltelua, suunnitelmia ja Suomi-fiilistä

Hua Hin on juuri sitä, mitä kuvittelee sellaisen paikan olevan, jonne suomalaiset ja muut pohjoisen valkonaamat vetäytyvät talven tullen löhöämään aurinkorannan paahteessa niin sankoin joukoin, että paikallisväestö on melkein vähemmistönä. Siitä huolimatta viivyimme siellä lopulta viisi yötä, päättäen aina aamulla, että lähdetään vasta huomenna. 

Hua Hinin rannoilla.

Tuoreita meriölliäisiä.

Eihän siellä muuta tekemistä ollut kuin oikaista koipensa rantahiekalle ja sukeltaa suloiseen mereen - niin ja varailla hulluna loppuvuoden majoituksia tulevista etapeista. Ei ole kivoja tämmöiset joulut ja muut juhlat reissaajan kannalta, kun täytyy niin kovasti etukäteen varata jotain, jos aikoo jonnekin mahtua. Nyt on kuitenkin lähes kaikki yöt loppiaiseen saakka buukattu: reitti kulkee yhä vain etelään päin parin paratiisisaaren kautta Malesiaan. 

Tässä kohtaa onkin hyvä muistella, kuinka Suunnattoman matkan suunnitelmat ovat retken edetessä eläneet: kuvittelimme joskus ennen lähtöä, että voitaisiin olla Australiassa jo marraskuun puolivälissä olleen auringonpimennyksen aikoihin. Hah, vasta Kambodzassa oltiin. Vielä Japanissa ollessa luultiin, että joulu vietettäisiin Australiassa. Sitten saatiin idea, että mennäänpä Balille jouluksi. Tämä ajatus kuivui kuitenkin siihen, että olisi pitänyt kiiruhtaa Kambodza, Thaimaa ja Malesia noin kuudessa viikossa. Siitä siis luovuttiin, ja tutkittiin, missäpäin Malesiaa olisi hyvä paikka jouluksi. Harkittiin vakavasti Langkawin saarta. Mutta kun saatiin kahden kuukauden oleskeluoikeus Thaimaaseen, todettiin, että ehtii sinne Malesiaan ensi vuonnakin. Lopulta vietämme joulun siis siellä, minne moni muukin Pohjoismaista pyhiksi matkustaa, Krabilla, tarkemmin sanoen Ko Lantan saarella. 

Majapaikkojen varailun ohessa buukkasimme myös matkamme kolmannen lennon tammikuun lopulle Singaporesta Australian Gold Coastille (koska suoraan Brisbaneen ei löytynyt halpaa lentoa). Brisbanesta (joka on tunnin matkan päässä Gold Coastilta) vuokraamme näillä näkymin pienen asuntoauton, jolla ajelemme noin viikon kuluessa kohti Sydneyä. Näin on suunniteltu, nähdään sitten kuinka todellisuudessa käy.

Uolevi Kuovi.

Mutta palataanpa Hua Hiniin. Piti muistuttaa itseämme, että nyt ei voidakaan höpötellä mitä sattuu, kun suomalaisia pursuaa vastaan joka puolella. Uimarannat olivat hiukan kaukana kaupungin keskustasta, mutta rannoille pääsi ihan kätevästi songtaewilla, eli pikkurekan näköisellä avotaksilla. Emme jääneet rantaravintoloiden edustalla levittäytyviin lepotuoleihin, vaan haimme oman, hiljaisen hiekkapläntin kauempaa, jossa meitä kävi "häiritsemässä" vain jokunen kulkukoira, rapu ja pitkäjalkainen lintu. 

Paikallista joukkoliikennettä
(kyydissä yhtäaikaa noin 30 hlöä).

Kuninkaan synttäreitä
juhlittiin 5. joulukuuta.

Pimp my tuktuk.

Rantavarjojen vallankumous.

Itsenäisyyspäivä sattui sopivasti kohdalle nyt, kun olimme tällaisessa pikku-Suomessa. Ruuanhakumatkalla huomasimme, että rantaruotsalaisen Mr Danin ravintolassa pyöri Tuntematon sotilas. Ei muuta kuin sinne - ja tilattiin siinä sitten oikein Lonkerot (virolaiset) kyytipojaksi. Seuraamme liittyi viisikymppinen jyväskyläläisnainen, jonka kanssa keskustelimme yllättäen matkustuksesta. Sanoen tietävänsä, millaista se budjettireissaus on, hän halusi tarjota meille vielä toiset juomat. Lopulta päätimme sitten syödäkin tässä suomenruotsalaismestassa ja Riina kävi tiskillä kysymässä: "Saak mittä ruakka?" Makaroonilaatikon, läskisoosin ja kaalikääryleiden joukosta löysimme listalta kalafileet pottumuusilla (+ Turun Sinappia). Ei muuten ollut hullumpaa! :)

Mr Dan - suomalaista ja
ruotsalaista kotiruokaa!

Tuntematon ja Lonkero -
Itsenäisyyden juhlaa...

Avoimen oven päivät.

Pukuja pohjoismaalaisille.

Hua Hin jäi taakse perjantaina, jolloin siirryimme välipysäkille Chumphoniin. Hintaero hitaamman ja nopeamman junan välillä oli noin 700 bahtia (18 €), joten valitsimme luonnollisesti viisituntisen matkan kolmetuntisen sijaan. Juna vieläpä lähti tunnin myöhässä, joten eipä siinä kiire voinut ollakaan. Chumphonista varaamamme huone edusti sivumennen sanoen halvan guesthouse-majoituksen aatelia: nukuimme entisessä autotallissa, jossa renkaanjäljet näkyivät yhä lattiassa. Täältä jatketaan pikimmiten kohti Ranongia, josta päästään ensi viikoksi köllimään Ko Phayamin saarelle. 

Hua Hinin hieno asema. 

Kolmosluokan vaunussa
hikinen on tunnelma.