Rannalta rannalle

Hiekan muovaama.

Vaivoin saimme sydämemme mukaan Ko Phayamilta viikko sitten, mutta etiäpäin oli mentävä. Palasimme Ranongiin kahdeksi yöksi, joita ei vietetty siinä ekan yön homehuoneessa, vaan Luang Poj -nimisessä ihanassa pikku hotellissa. Ranong oli ihan mukava kylänen, jonka pääkadulla sunnuntai-iltana oli katumarkkinat. Sieltä kävimme pitkästä aikaa keräilemässä kojuista paikallisruokamaistiaisia, kuten kookosmunkkipalloja ja Pad Thaita, eli tyypillistä thaimaalaista nuudelihässäkkää.

Näin syntyy Pad Thai. 

Ja tältä se näyttää lautasella.

Maanantaiaamuna lähdimme aikaisella bussilla kohti Krabia. Majoituimme Krabin kaupunkiin neljäksi päiväksi ennen siirtymistä Ko Lantan saarelle jouluksi. Kaupungissa sinänsä ei ollut mitään kummempaa tekemistä; pohdittiinkin, että on oikeastaan aika uskomatonta, että tässä samassa maassa on sellainenkin kaupunki kuin Bangkok, vaikka ovat Thaimaan pikkukaupungit näyttäneet hiukan sentään siistimmiltä ja paremmin rakennetuilta kuin Kambodzan ja Laosin vastaavat.

Krabin tunnusmerkkeinä pidetyt nyppylät.

Ruisleipää, uskoisko tuota!

Vakiopaikoiksemme Krabilla muodostuivat lähellä hostelliamme sijainnut Relax-niminen ravintola, josta sai loistavia aamiaisia hedelmäsheikkeineen ja vastajauhettuine kahveineen, sekä Night Market, josta käytiin iltaisin nappaamassa halpaa mättöä. Löydettiin yllätys yllätys myös skandinaavinen Café Europa, joka mainosti tanskalaista voileipälistaansa. Ruisleivänhimossamme ajauduimme tilaamaan viipaleet homejuustolla sekä graavilohella - vain todetaksemme, että eihän se niin hyvää ollut kuin kotona.

Iltamarketti valmistautuu.

Yhtenä päivänä ajeltiin songtaewin kyydillä Ao Nang -rannalle, joka on noin 20 km päässä kaupungista, ja Krabin pisimmälle kehittynyt (=turistoitunut) biitsialue. Ei vaivauduttu uimaan siellä, koska vesi oli likaisen näköistä ja rannalla paljon kiviä - sitä paitsi alkoi taas sataa vettä, mikä on jo tunnusomaista rantapäivillemme. Satuttiin löytämään rannan tuntumasta Krabi Resortin yhden huoneen avain, ja päätettiin palauttaa se. Kyseinen resortti osoittautuikin varmaan yhdeksi rannan hienoimmista, ja hetken toivoimme, josko löytöpalkkioksi irtoaisi pääsy lokoisille rantatuoleille, mutta hämmästyneet hymyt saivat kelvata.

Ao Nangin maisemia.

Sunset Bungalows, Ko Lanta.

Perjantaina vihdoin koitti päivä, jolloin Ko Lanta kutsui. Phayamin paratiisimaisuus oli nostanut riman korkealle, ja epäilimme, voiko Lanta-ranta olla millään yhtä mahtava. Minibussikuljetus majapaikan ovelta toiselle toimi ihan hyvin, joskin kuskilla oli hiukan vaikeuksia paikantaa kaikkien kyytiläisten ilmoittamat majoitukset, kun nimet ovat niin samankaltaisia. Saarelle päästiin kahdella autolautalla, ensin mantereelta pikku-Lantalle (Lanta Noi), sitten isommalle saarelle (Lanta Yai). Meitä odotti mökki Sunset Bungalowsissa, joka oli ainoa, josta saimme myöntävän vastauksen kyseltyämme majoitusta ainakin viidestä paikasta pari viikkoa sitten. Eräs pariskunta bussissa ei ollut varannut mitään etukäteen, mutta sai silti bungalowin aattoon asti Sunsetista. Kun nyt kerran äidyimme vertailemaan Lanta-saaren puitteita Phayamiin, niin kehnommaltahan se vaikutti monelta osin: bungalow on betonimökki eikä puumaja, se on maantasalla eikä tolppien päällä rinteessä, vieressä menee vilkas autotie eikä hiljainen polku, ja mitä vielä... Jätetäänpä siis vertailut sikseen ja nautiskellaan kirkkaasta uimavedestä, varsin roskattomasta rantahiekasta ja jouluhinnoillakin sentään melko edullisista murkinoista!

Joulu Thaimaassa... mikä jottei.

Vaitelias venhe.