Matkamme on tähän asti edennyt ilmeisen tavanomaista reittiä päätellen siitä, että monet hostelleissa tapaamamme reissaajat ovat käyneet ihan samoissa paikoissa. Xianissa kaikki olivat joko tulossa Pekingistä tai menossa sinne seuraavaksi. Xianiin ihmiset tulevat ensisijaisesti kuuluisan terrakotta-armeijan takia - kiveen veistettyjen tuhansien, yksilöllisen näköisten sotilaspatsaiden, joiden löytyminen oli suuri arkeologinen tapaus. Mekin olimme kyllä aikeissa nähdä ne, mutta sitten nuukuus voitti - pääsymaksu kuulosti turhan suurelta, ja patsaitahan ne vain ovat.
 |
| Ison villihanhen pagoda |
Vietimme Xianissa lähinnä luppoaikaa tallustellen muslimikorttelissa helppoheikkien huuteluja ignooraten ja hienoja ostoskeskuksia ohitellen. Kotikatumme oli ihan keskustan tuntumassa, mutta silti ihan toisesta maailmasta. Ihmisten kodit olivat levittäytyneet kadulle saakka: etenkin iltaisin sen leppoisaa elämänmenoa oli hauskaa katsella, kun siinä syötiin, torkuttiin ja leikittiin. Aamuisin kadun päähän ilmaantui joukko myyjiä kojuineen uppopaistamaan loistavia täytettyjä piiraita. Haimme sieltä joka aamu erilaiset, ja myyjät tulivat iloisiksi, kun ulkomaalaisillekin maistui.
Kovin vanhaksi kaupungiksi Xiania ei olisi uskonut - muurien sisäpuolellakin kaikki näytti modernilta ja suurelta. Ihan samalta näytti muurien ulkopuolella, kun ajelimme bussilla katsomaan ison villihanhen pagodaa (vanha torni), jonka edustalla oli massiivinen suihkulähdeshow.
 |
| Hefeissä oli oikein viehättävä puisto. |
Edelleen heinäkuiset matkustusruuhkat aiheuttivat sen, että siirtymisemme kohti Shanghaita vaati välipysäkin, sillä pelkkä istumapaikka enemmäksi kuin yhdeksi yöksi olisi ollut kyllä fysiikalle liikaa. Istuimme siis taas yhden yön junassa (seuraten kuinka vieressä syötiin vakuumipakattuja kananjalkoja) Xianista Hefei-nimiseen kaupunkiin, joka ei ole mikään turistikohde. Ja sen tosiaan huomasimme siinä kohtaa, kun koetimme löytää majoitusta aseman läheltä jostain halvasta hotellista (emme viitsineet varata mitään etukäteen). Kahdessa hotellissa meille kerrottiin, että he eivät voi majoittaa ulkomaalaisia vieraita. Syy tähän jäi epäselväksi, mutta hotellin työntekijät olivat sentään avuliaita ja suosittelivat meille majoittumista Hiltoniin... Paikansimme sen sijaan Lonely Planetin avulla keskustasta huokean Motel 168 -nimisen hotellin, jonne kelpasimme. Seuraavana aamuna palasimme asemalle ja nousimme Shanghain junaan.
Shanghaihin ei kuitenkaan jääty vielä, sillä joku oli suositellut meille pistäytymistä Suzhoussa, jossa on kauniita kanaaleja. Sinne pääsi puolessa tunnissa übernopealla Harmony-junalla Shanghain Hongqiao-asemalta. Suzhoussa suunnistimme vanhan kaupungin kanaalien keskellä sijaitsevaan youth hosteliin, jota saimmekin huonon kartan avulla etsiä 35 asteen helteessä melko hikisen tovin. Muuten tämä pikkukyläksi toivomamme "Kiinan Venetsia" oli taas yksi miljoonakaupunki joukon jatkoksi. Katukeittiökulttuuri näytti valitettavan vähäiseltä verrattuna Pekingiin ja Xianiin, mutta pari kaunista temppelipuutarhaa teki vaikutuksen. Xiyuan-temppeliin meidät houkutteli sisällä sijaitseva buddhalainen lounasravintola, jonka kasvisnuudelikeitto osoittautuikin käynnin arvoiseksi. Nautiskelimme hetkestä temppelin keskellä olevan lammen äärellä, jossa uiskenteli hervottoman isoja kaloja sekä kilpikonnia - jostain sentään Kiinastakin löytyy rauhaa. Sitä paitsi pääsimme vahingossa ilmaiseksi sisään temppeliin, koska tulimme väärästä portista, joka sattui olemaan auki.
 |
| Kanavia Suzhoun vanhassa kaupungissa |
 |
| Xiyuan-temppelin sisäpuisto |
 |
| Master of the Nets Garden |
Muutamaa päivää myöhemmin viiletimme 300 km tuntivauhdilla takaisin Shanghaihin, kaupunkiin, joka edustaa sitä, mitä Kiina haluaisi olla. Onko se kirkas vai ankea tulevaisuusnäkymä, sitä jääkäämme pohtimaan.
 |
| G-luokan junat ovat hauskan näköisiä... |
 |
| ...ja kohtalaisen nopeita. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti