Pekingistä etelään

Lähdettyämme Pekingistä kohti Pingyaoa ja Xiania viime maanantaina olemme kokeneet muun muassa karjavaunumeiningillä vauhditetun yöjunamatkan, outoja nuudeliannoksia, luottamusta koettelevia taksikyytejä sekä budjetin roimasti ylittävät jäätelöannokset. Nyt ollaan kuitenkin kaikin puolin onnekkaasti Xianissa, yhdessä Kiinan vanhimmista kaupungeista, jossa on jokuset 4,5 miljoonaa asukkia.

Pingyao

Koska varasimme junapaikat Pingyaoon mattimyöhäisinä (vain viikkoa ennen), saimme pelkät istumapenkit. Tupaten täydessä vaunussa oli toden totta hilpeä meno. 12 tuntia köröttelyä yön yli, ja tuli siinä muutama ehkä puolella silmällä nukutuksikin. Seisomapaikkalaiset tukkivat käytävän - mistä huolimatta siinä kävi kova hyörinä suuntaan ja toiseen. Tupakanpoltto oli kielletty, mutta ei ehdottomasti, joten se oli siis tavallaan sallittua. Samoin roskaaminen ja syljeskely. Kiinalainen yhteisöllisyys kukoisti korttipelien, eväiden vaihdon ja vuolaiden keskustelujen merkeissä. Ne, jotka nukkuivat, saivat sovittaa raajojaan mihin parhaiten pystyivät. Aamunkoitto oli mitä suurin helpotus.

Pääkatu

Paikallisia nuudeleita, riisiä, papuja, tofua + tulista kastiketta

Pingyaon vanha kaupunki on muurien sisällä ja sen pienillä kujilla kulkee vain riksoja, sähkömopoja ja polkupyöriä. Sitä voisi verrata Belgian Bryggeen, vaikkei se kyllä samaa viehättävyyttä tavoita. Muurikaupunki on Unescon maailmanperintöjen listalla ja siitä ilmeisen ylpeä. Pääkadut ovat täynnä turistikrääsää myyviä puoteja ja ravintoloita, joiden hinnat eivät ole ihan samaa luokkaa kuin Pekingin hutongien keittiöissä. Paikalliset nuudelit olivat joko maapähkinän muotoisia tai toisiinsa liimautuneita rinkuloita, joista otteen saaminen puikoilla oli haaste sinänsä.

Hostellimme sisäpiha

Hostellimme oli luultavasti paikan suosituin, Harmony Guesthouse, jonka huoneet olivat ihanan sisäpihan reunoilla. Huoneessa oli mahtava, seinästä seinään leveä kang-sänky ja keskellä pieni koristeellinen puupöytä. Pingyaon kulttuurinen anti jäi meille verraten vähäiseksi; Tapsa kävi puolen päivän pituisella tourilla vanhoissa Wang-suvun pihapiireissä ja muinaisessa maanalaisessa linnoituksessa. Riina jätti sen väliin, koska nähtävyyskierros ei tällä kertaa napannut, ja koska yöjunan ilmastointi oli tuottanut pienen flunssan. Muurien ulkopuolella olevassa supermarketissa kävimme hämmästelemässä kiinalaisten viehtymystä muovisiin yksittäispakkauksiin ja hygieniatietoisuuden puutetta. Pienenpieniin läpinäkyviin kääreisiin on voitu pakata esimerkiksi viisi perunalastua, minikokoinen torttu tai kummallinen hyytelöpallo. Kaupan henkilökunnan näimme puhaltavan auki pusseja, joihin pakkasivat leipiä, ja huljuttelevan sormillaan irtomyynnissä olevia ryynejä ja kuivapapuja aikansa kuluksi.

Perinteinen sisäpiha

Kiinalaisia pitää välillä muisuttaa

Opas esittelee tunneliverkostoa

Portaat maan alle

Salaluukku toisiin kerroksiin

Tunneleissa oli pimeää ja kylmää

Bell Tower, Xian

Tänäaamuna jatkoimme vaihteeksi bussilla Pingyaosta Xianiin. Hostellin emäntä hoiti meille paikat aamubussiin, ja riksakuski vei meidät maantien varteen, josta pääsimme hyppäämään kyytiin. Informointi oli sen verran puutteellista, että saatoimme vain toivoa, että tosiaan pääsemme bussiin ja että se tosiaan menee Xianiin. Kuusi tuntia meni kuitenkin mukavasti matkustaen, ja perille tultiin iltapäivällä. Kun sitten hortoilimme Xianin kadulla arpoen suuntaa, johon lähteä, paikalle osui miekkonen tila-autoineen neuvomaan, ja tarjosi kyytiä varaamaamme hostelliin heiluttaen neljää sormea. Tarjouksen luotettavuutta hetken punnittuamme kipusimme kärryyn, ja pääsimme kuin pääsimmekin oikeaan paikkaan. Neljä sormea olimme tosin tulkinneet naurettavaksi neljäksi yuaniksi, vaikka oikea päätelmä olisikin ollut neljäkymmentä. Noo, vitonen euroissa, ei tolkuton taksin hinta.

Oikeassa ylänurkassa paikallinen nuudelierikoisuus:
n. 3m pituinen ja hämmentävän levyinen luikero
(tämä ei ollut se 12 yuanin annos).

Iltakävely Xianin kaduilla oli jälleen täynnä suurkaupungin hulinaa. Pienessä ruokabaarissa saimme 12 yuanilla (puolitoista euroa) erinomaiset, kylmät nuudelit juomineen ja päälle hihitykset. Kun kiinalaiset kohtaavat ulkomaalaisia, joiden kanssa eivät oikein osaa kommunikoida, tuloksena on hillitöntä kikatusta - Venäjällä vastaava tilanne merkitsi avointa töykeyttä ja "njet njet" vastauksena kaikkeen.

Nyt tuli kalliiksi.

Katseltuamme ruoan jälkeen hetken pääkadun maisemia teimme pahan - vai voisiko sanoa hyvän - virheen. Ajauduimme sisään Haägen Dazsin jäätelöbaariin, jossa meidät yllättäen ohjattiin pöytään ja menujen ohella saimme eteemme sitruunalla maustetut vesilasilliset. Tarjolla oli uskomattomia herkkuannoksia, ja eihän sieltä kehdannut enää lähteäkään, joten pakko siinä oli jotain tilata. Ihan överilinjalle ei sentään menty - vain kaksi palloa kolmella eri kastikkeella... Päivällinen maksoi siis 12 yuania - jälkiruoka 120. :)