Vielä kerran palmun alle

Auringon maillemeno parvekkeelta.

Tongan lentokenttä, pienempi
kuin Turun...

Lensimme Tongalta viime perjantaina Fidzille pienellä potkurikoneella, joka oli sentään isompi kuin luulimme: oli siinä 44 matkustajapaikkaa. Puolitoistatuntinen lento toi meidät Suvaan, joka on eteläisen Tyynenvaltameren suurin kaupunki. Tai ensin piti tietysti ottaa taksi Nausorin kentältä kaupunkiin. Taksimatkan aikainen ikkunasta ulos katselu paljasti jo Tongasta kovasti poikkeavat näkymät. Infrastruktuuri on roimasti kehittyneempi, vaikka talot ovatkin röttelötyylisiä. Ihmiset myös ovat erinäköisiä: taksikuski mainitsikin, että Fidzi on hyvin monikulttuurinen, toisin kuin Tonga, ja muun muassa intialaista väestöä piisaa.

Pienin kone, jossa ollaan oltu.

Olimme varanneet kolme yötä pienestä guesthousesta läheltä Suvan ydinkeskustaa. Muilta osin mitään suunnitelmaa Fidzin viikolle ei vielä ollut. Guesthousea isännöi mukavan oloinen perhe, mukaanlukien juttelevainen isoisä. Valitettavasti jouduimme havaitsemaan, että kellarikerroksen huoneemme näytti siltä kuin sitä ei olisi siivottu tyyliin ikinä. Käytiin Suvan keskustassa hakemassa jotain syötävää, eikä sen enempää kaupunkia sitten ehditty katsella. Illalla homeisessa huoneessa tuli semmoinen olo, että lähetään menee...

Etsiskeltiin sitten netistä koko ilta ok-hintaista resorttityyppistä paikkaa Viti Levun (pääsaaren) eteläiseltä rannalta ja löydettiin lopulta sopiva. Paikan nimi tosin oli monimutkainen Holiday Club Fiji Palms Beach Resort, eikä sillä ollut omia nettisivuja, vaan varaus piti tehdä jonkun Wotif-järjestelmän kautta ja vieläpä maksaa heti. Mutta se oli edullinen (n. 80€/ yö) ja sillä oli tosi hyvät arvostelut TripAdvisorissa. Se sijaitsi Pacific Harbourin kylässä, joskaan sitä ei näkynyt Googlen kartassa. Lähtökohta oli siis hiukan hatara, mutta lähdimme silti lauantaiaamuna matkaan Sunbeam-firman bussilla Suvan bussiasemalta. Guesthouse tietysti pyysi meiltä maksun kahdesta yöstä, koska peruimme varauksemme niin myöhään, mutta parempi lähteä pois kuin kiukutella, jos ei nappaa.

Suvan bussiasema.

Fiji Palms, siellähän se.

Bussi ajoi Queensroadia eli etelärannan päätietä kohti itää. Isoja, ilmastoitujakin linja-autoja reitillä kulkee, mutta tämä sattui kuitenkin olemaan "aidompi", eli hikinen ja ahdas vanha klonksutin. Se pysähteli vähän väliä, kun joku halusi kyytiin tai pois. Yritimme luottaa siihen, että kuski muistaa myyneensä ainakin yhdet liput Pacific Harbouriin asti ja kertoo, kun ollaan siellä. Näinhän siinä kävikin. Auto pysähtyi suoraan sellaisen kyltin kohdalle, jossa luki Fiji Palms. Hiukan vielä epävarmoina, oliko tämä nyt se meidän määränpää, lähdettiin tieltä kävelemään polkua rantaan päin. Ja sieltähän se löytyi, ihan oikea mesta.

Sisäänkirjoittautuessa naureskelimme, että varasimme viisi yötä hiukkasen spontaanisti edellisenä iltana, ja respan tyttö varmaan piti meitä kovin hupaisina. Etenkin, kun kävimme myöhemmin uudelleen varmistamassa, että oliko se etukäteen maksettu hinta tosiaan koko summa, vai kenties jonkinlainen varausmaksu. Tuntui nimittäin niin kovin edulliselta sen jälkeen, kun oltiin nähty huoneemme. Luultiin ensin tulleemme jonkinlaiseen yhteistilaan, josta päästäisiin käytävää pitkin meidän huoneeseen, kunnes tajuttiin, että oltiin jo huoneessamme. Se olikin sitten oikein huoneisto. Moderni keittiö, olohuone, kaksi makuuhuonetta ja kaksi vessaa, sekä parveke. Ilmeisesti Fiji Palms vuokraa tällaisia asuntoja pitemmäksikin aikaa, ja kotisivujen puuttumisesta saattoi päätellä, että tänne ei yleensä pamahda paikalle mitään satunnaisia reppureissaajia, vaan ennemmin lomailevia perheitä matkatoimistojen kautta.

Överejä loma-asuntoja.

Överi makuuhuone...

Överi olo-ja ruokailuhuone.

Överi keittiö - ruoka myös överihyvää! :)

Fidzin viikosta tulikin sitten vahingossa luksustelua. Kämppä tarjosi sellaisia asioita, jotka kotona ovat yleensä itsestäänselviä, mutta joita ilman olimme nyt olleet noin kymmenen kuukautta: oma pesukone, joka mahdollisti vaatteiden vaihtamisen vaikka päivittäin, täysin varusteltu keittiö vain meidän kahden käyttöön, sekä se, että saatoimme välillä oleskella myös eri huoneissa.

Loistavasta keittiöstä piti ottaa kaikki irti: lähistöltä löytyi pari pientä supermarkettia, joista saatiin ekoiksi päiviksi kokkailuaineksia. Niiden valikoima oli kuitenkin sen verran rajoittunut, että tultiin ajatelleeksi lähteä maanantaina käväisemään uudelleen Suvassa kunnon ruokaostoksilla. Puolitoistatuntinen matka maksoi vain noin kaksi euroa suuntaansa (4,15 - 4,60 FJD). Käveltiin tien vartta pitkin jonkun matkaa, kunnes nähtiin bussin tulevan. Kuskit ovat reiluja ja poimivat matkustajia kyytiin mistä kohtaa tahansa, joten mitään pysäkkiä ei tarvinnut etsiä. Tällä kertaa osui kohdalle siisti, ilmastoitu auto - hinnassa ei silti ollut eroa.

Suvalaisella koiralla oli pulma.

Suvassa tehtiin pieni kaupunkikävely. Melko samannäköistä kuin monissa Kaakkois-Aasian kaupungeissa; ehkei aivan yhtä likaista, ja jalkakäytävillä pystyi ihan kävelemäänkin. Lähellä bussiasemaa sijaitsee valtava katettu vihannesmarketti ja sieltä keräiltiin iso kassillinen kurkkua, porkkanaa, paksoi-kaalia, ananasta ynnä muuta mukaan. MHCC-nimisen ostoskeskuksen alakerrasta puolestaan löytyi erinomainen supermarketti, ja ostoksia tulikin tehtyä sen verran, että piti tässä viimeisenä päivänä miettiä, kuinka saadaan kaikki ruoat syödyksi.

Vihannesmarketissa.

Myös hedelmiä runsaasti kaupan.

Markettiostoksia.

Perinteinen lomaresortti.

Fiji Palmsista löytyi tietysti uima-allas lökötuoleineen, ja tulihan siellä sitten vähän maattuakin. Meri, jonka vesi oli suorastaan kuumaa, houkutti silti enemmän ja ranta oli tällä kertaa pelkkää hiekkaa, ei korallin korallia ainakaan näillä kohdin. Resortti edustaa sellaista lomailukohdetta, jossa voi helposti välttyä tutustumasta millään tavoin paikallisten ihmisten elämään tai tekemästä mitään omatoimisesti. Fidzi lienee australialaisille ja uusiseelantilaisille sama asia kuin Kanarian saaret suomalaisille (tosin maisemat ja kulttuuri vähän erit). Tässä vaiheessa matkaamme, lopun jo häämöttäessä, tämä ei totta puhuen ollut silti hullumpaa. :)

Poreallaskin löytyi, mutta jäi testaamati.

Uimameri.

Helle ja lämpimät merenaallot saavat kuitenkin pian jäädä, sillä huomenna lennämme Ameriikkaan. Kymmenen tunnin lento lähtee siis torstaina klo 22 - ja saapuu Los Angelesiin torstaina klo 13... Harvinainen tilaisuus elää sama päivä uudelleen. Käytämme sen varmasti hyvin: nukkumalla. :)