Suunnaton matka: Hengailua Hanoissa

Hedelmämyyjä.

Hanoi, tuo tuhansien mopojen, sinnikkäiden vedättäjien ja likaisten keittiöiden valtakunta, on ollut majapaikkamme nyt viikon. Oleskelumme täällä venähti, koska päätimme jäädä odottamaan Riinan uutta passia sen sijaan, että olisimme lähteneet välillä muualle ja tulleet sitten noutamaan sen. Uusi passi käytiin tilaamassa suurlähetystöstä, koska vanha vanhentuu noin puolen vuoden päästä, ja kaikkialla sen pitää olla yli 6 kuukautta voimassa. (Ja toki olisi ollut järkevämpää hoitaa asia jo Suomessa, mutta aina ei järki hallitse... Pääsipä kokemaan senkin, kuinka uuden passin hankinta ulkomailla onnistuu.)

Elämä Hanoissa on ollut laiskaa: monena päivänä ainoa epistola on ollut murkinan naaman eteen saattaminen. On kävelty vanhan kaupungin reunalla olevan Hoan Kiem -järven ympäri, etsitty elokuvateatteria, paikannettu vegeystävällisiä syömäpaikkoja ja unohduttu luolamaiseen, ikkunattomaan hotellihuoneeseen koko päiväksi. Harkitsimme lähtöä kuuluisalle Halong Baylle, jonka maisemat eivät kuuleman mukaan ole kehnommat - sinne olisi turistiretkiä tarjolla ihan joka kulmassa. Omatoimikierros olisi houkuttanut, mutta se on (arvattavista syistä) tehty äärimmäisen hankalaksi. Luovuimme ajatuksesta viimeistään siinä vaiheessa, kun uutisissa kerrottiin joukon taiwanilaisia menehtyneen Halong Bay -risteilyllä viime viikolla. Siellä pyörivien laivojen turvallisuustasoa on kyseenalaistettu ennenkin.

Hotellimme läheinen Josefin
katedraali, jonka kelloja
soitettiin keskellä yötäkin.

Joku tärkeä paikallisheebo.

Vanha tuttu.

Sen verran toimerruimme nähtävyyksien äärelle, että kävelimme Lenin-patsaan (niitä ei olekaan vähään aikaan nähty) ja Ho Chi Minhin mausoleumin ohi. Mausoleumiin sisälle ei ollut menemistä, koska kaveri on tähän aikaan vuodesta restaurointireissulla Venäjällä - siellähän nuo osaavat palsamoinnin taidon. Mausoleumin edusta oli harvinaisen ankea; väripilkkuna oli melkein vieressä kohoava sinapinkeltainen presidentinpalatsi. Tänään haettuamme pistämättömän passin lähetystöstä (pikatilaus vei vajaan viikon!) ja ostettuamme asemalta junaliput huomiselle painelimme vielä tutustumaan Kirjallisuudentemppeliin, joka oli joskus yliopisto ja koostuu kauniista porteista ja puutarhasta.

Junarata läpi kaupungin.

Hanoissa tietyt vähemmän mairittelevat asiat, joita kohtasimme jo Kiinassa, tuntuvat vain korostuvan. Valitettavasti meistä on tullut kovin epäluuloisia eemeleitä ihmisten suhteen: koko ajan valmiina kohtaamaan huijarin, ukottajan tai vedättäjän. Järvenrannassa, joka sinänsä on kiva paikka tapittaa ohikulkijoita, tapasimme taas "opiskelijoita", jotka haluavat praktiseerata englantia kanssamme. Vetäydyimme tilanteesta, emmekä tällä kertaa jääneet pelastelemaan muitakaan uhreja. Kerran otimme taksikyydin käveltyämme liian kauas, ja koko matkan tarkkailimme mittarin toimintaa, josko se olisi jotenkin viritetty. Kadulla eräs liikkuva kengänkorjaaja hyökkäsi Tapsan rähjäisen sandaalin kimppuun, mutta jalka lähti karkuun alta aikayksikön. Raskasta, kun ei voi luottaa kehenkään.

Julkinen liikenne on kaupungissa vähän kinkkinen, kun metroa ei toistaiseksi ole. Taksi on periaatteessa paras apostolin kyydin jälkeen, sillä kallista se ei ole, kunhan ei tosiaan tule ukotetuksi. Kadulla käveleminen vie voimat, kun koko ajan täytyy etsiä paikkaa, johon jalkansa asettaa, ja vahtia, mistä suunnasta milloinkin se mopo on vähällä ajaa päälle.

Yet another veggie burger.

Vietnamin valuutta dong on yksi maailman heikoimpia, ja niinpä olimme taas tosi miljonäärejä nostettuamme kerralla sen verran kuin arveltiin kahdeksi viikoksi riittävän: 13 miljoonaa - eli siinä 500 euroa. Halpaahan täällä on kaikki: seuraavat viikot Kaakkois-Aasiassa paikkaavat mukavasti sitä pientä lommoa, jonka Japani budjettiimme söi. Vietnamilainen ruoka on meille merkinnyt lähinnä kasviksia riisillä, kasviksia nuudeleilla ja kerran jopa kasviksia riisillä ja nuudeleilla. Välillä piti saada purilainen. Jotain eroa Vietnamin keittiöissä selvästi on Kiinaan verrattuna (puhumattakaan Koreasta saati Japanista) - vatsamme ainakin ovat kertoneet sellaista viestiä koko viikon.

Mainittakoon vielä, että vähän aikaa sitten täyteen tullut neljä kuukautta matkantekoa saattoi olla jonkinlainen koti-ikävän rajapyykki: matkan jälkeistä aikaa koskevat ajatukset lisääntyivät äkkiä huomattavasti ja välillä pitää tosissaan pysähtyä katsomaan ympärilleen ja vetää itsensä tähän hetkeen.

Nyt on Hanoin aika kuitata: huomenaamulla odottaa juna kaupunkiin nimeltä Thanh Hoa, mistä matka jatkuu jo kohden Laosia.