Hongkong: auringonlaskuja ja ainakin yksi torakka

Myöhäinen lentomme torstaina Hongkongiin sujui ilman suurempia kuoppia, ja niin pääsimme viettämään yön lentokentällä. Hiljainen kenttä oli kaunis - nukkujia penkeillä, autioita käytäviä ja vielä tuntematon kaupunki jossain ulkona pimeydessä. Ostimme evästä 7-elevenistä ja löydettyämme vapaan käsinojattoman penkin ykkösterminaalista yritimme hiukan saada unikuvia verkkokalvoille, mutta vähiinhän tuo jäi. Aamulla puolizombeina aamiaistimme eräässä kuppilassa ja hetkeksi tuli ikävä Japania, kun paikan asiakaspalvelu olikin yhtäkkiä tyyliä "Tos o!" Suuntasimme bussilla kaupunkiin ja majoituimme pikkuruiseen kahden hengen huoneeseen King's Roadilla. Samana iltana, nukuttuamme muutaman tunnin, paikasimme aivan läheltä buddhalaisen ravintolan, ja kohtasimme vielä pienen Japanin jälkeisen kulttuurishokin, kun kadulla tepasteli vastaan kookas torakka.

Terminaali 1 nukkuu.

Seuraavien kolmen päivän aikana Hongkong avautui eteemme hektisenä, korkealle kurkottavana ja sokkeloisena ihmis- ja valomerenä. Koska pinta-alaa ei ole liialti vaakatasossa, on kaupunki kasvattanut itseään korkeussuuntaan. Kävellen liikkuminen on välillä hankalaa, kun joutuu kiipeämään kaikenlaisia kävelysiltoja ja kiertämään lenkkejä päästäkseen tien yli. Paras (ja hitain) liikkumistapa ovatkin vanhat ratikat, jotka bussien tavoin ovat kaksikerroksisia. Matkustimme myös alhaalta ylöspäin ensin ulkoilmaliukuportaita ja sitten Peak Tram -nimisellä ylämäkijunalla näköalatasanteelle, josta kelpasi seurata auringonlaskua (vaikkei aurinkoa sumusta näkynytkään) ja kaupungin valojen näytelmää. Junaan tosin sai jonottaa pari tuntia juuri siinä auringonlaskun aikaan.

Illan valot huipulta käsin.

Kowloonin markettikujien hulinaa.

Hong Kong Islandilta vähemmän kolonisaatio-vaikutteiselle Kowloonin saarelle ajelee merikaistaleen yli kuuluisa Star Ferry -lautta. Sielläpuolen kävimme hiukan seikkailemassa kirpputorikaduilla, istuksimassa upeassa Kowloonin puistossa ja tapittamassa auringonlaskua vaihteeksi rannalta käsin. Ennen paluulautalle nousemista saimme jostain käsiimme Kiinan kommunistipuolueen vastaista materiaalia - aika rankkaa sisältöä - joten saa nähdä jäädäänkö rajalla kiinni niistä vai saadaanko tuotua matkamuistoksi.

Aurinko laskeutuu sumuun.

Yöllä on kirkkaampaa.

Hongkongin erilaiset kasvot saattoi nähdä yhden ratikkamatkan aikana: toisella reunalla ovat kiiltävät pankkien ja muiden tärkeiden paikkojen tornit, välissä lasipintaiset ostoskeskukset huippuliikkeineen, ja vähitellen toista reunaa lähestyttäessä rakennukset ränsistyvät ja kadut ahtautuvat. Loputtomista sokkeloista huolimatta kaupunki hahmottuu aika helposti, ainakin Hong Kong Island, joka on kuin putkilo vuoren ja meren puristuksessa.

Piirtäjiä ilman pilviä.

Meitä ilahdutti kaupungissa myös jonkinasteinen luomu- ja kasvisruokailmiö. Life Café, joka löytyi ulkoilmaliukuportaiden varrelta Shelley Streetiltä, tarjosi mahtavat luomukasvishampurilaiset ja myi erinäisiä Ruohonjuuri-tyyppisiä tuotteita. Lounastimme myös vegaanisessa Loving Hut -ketjun paikassa, joita olemme tavanneet matkan varrella myös Ulan Batorissa ja Andongissa (Etelä-Koreassa). 

Matkalla Peak Tramille
osuimme zoologiseen
puistoon, jossa apina esitteli
kainaloitaan.

Pieni linssilude.

Päätös matkan seuraavasta kohteesta ilmentyi tänä aamuna. Huomenissa lähdemme siis Guangzhouhun, joka Cantoninakin tunnetaan. Rajan Manner-Kiinaan ylitämme ilmeisesti jalan. Sitten ollaankin taas maassa, jossa ajatuksiaan ei saa vapaasti ilmaista, joten pieni tauko blogauksissa (ja Facebook-yhteyksissä) odotettavissa. Vietnamin kutsu kuitenkin kuuluu jo korvissa, joten Kiinan puolella kulunee tällä kertaa vain viikko, korkeintaan kaksi.