Maailma, koti

322 päivää
29 bussimatkaa
27 junamatkaa
9 lentoa
2 laivamatkaa
noin 3500 vuokra-autolla ajettua kilometriä
26 pyykinpesukertaa
ja lukematon määrä outoja sänkyjä, hankalia suihkuhanoja ja kiinnostavia ruoka-annoksia
myöhemmin olemme jälleen siellä mistä lähdettiin. Ympäri mentiin ja yhdessä tultiin.

Siinähän oli sellainen pointti, että jos oltaisiin lennetty Helsinkiin, oltaisiin menty jo yli yhden kierroksen ja jouduttu palaamaan takaisinpäin Turkuun. :) Tämä ei tosin ollut suunniteltua, kotimatka oli viipyilevä ihan muuten vaan. Lensimme siis lauantaina Islantiin. Icelandairin yhteys New Yorkista oli halvimmasta päästä ja lisäksi he edistävät oman maansa turismia sillä, että jatkolennon saa samaan hintaan, vaikka jäisi joksikin aikaa Islantiin. Siispä jäimme, tosin vain pariksi päiväksi.

Reykjavik.

Sunnuntaiaamuna kuuden jälkeen päästiin bussin kyydillä Keflavikin lentokentältä suoraan guesthousemme Baldursbran ovelle. Olimme varoittaneet heitä aikaisesta saapumisajastamme, ja pääsimmekin suoraan aamiaispöytään. Edellinen yö oli kuitenkin jäänyt kokonaan nukkumatta, koska aikaeron takia se vähän niin kuin katosi - huonetta meille ei kuitenkaan ollut vielä siihen aikaan vapaana. Lopulta guesthousen isäntä toi viltin ja Riina kääriytyi eteisen sohvalle koisimaan siksi aikaa, kunnes yhdentoista maissa pääsimme huoneeseen jatkamaan torkkumista.

Iltapäivään mennessä oltiin toivuttu vähän ja lähdettin katselemaan Reykjavikin kylää, joka olikin söötti kuin mikä. Eikä ollut turhan kylmäkään, lunta ei lainkaan. Kaupunki on yhdistelmä puutaloja, vettä, vuorimaisemaa ja hiljaisuutta. Ja baareja, niitä oli sitten joka kulmassa.

Hallgrimskirkja.

Kirkon tornissa.

Islannin suosituin ravintola - hodarikioski.

Maanantaina tallusteltiin edelleen kaupungissa, kiivettiin Hallgrimurin kirkon torniin ja käytiin maauimalassa kokeilemassa kuumien lähteiden vettä. Aivan tavallinen uimahalli se oli, altaat vain olivat ulkosalla ja vesi luonnon lämmittämää. Tavallisessa uima-altaassa vesi oli aika viileää, mutta pyöreissä loikoilualtaissa 38 - 42-asteista. Samanlainen olo siinä tuli kuin saunan jälkeen, aika relaksoitunut siis.

Guesthousen emäntä ehdotti meille maanantaiksi koko päivän kestävää retkeä ympäri saaren komeimpien luonnonnäkymien, mutta kun oli vain se yksi kokonainen päivä, päätettiin säästää ne nähtäväksi seuraavalla Islannin reissulla, josko sellainen tulee. Jos halajaa Uuden-Seelannin maisemiin, ei välttämättä tarvitse lähteä niin kauas, sillä samankaltaista seutua näyttäisi löytyvän Islannista.

Tulivuorten ja kuumien lähteiden maa.

Hermansin herkut Tukholmassa.

Sitten tuli taas yksi puolikas yö, kun herätys soi 3.30 ja noutoauto haki kentälle, josta noustiin Tukholman koneeseen seitsemän aikaan tiistaiaamuna. Tukholmaan menemiseen oli hyvänä perusteena, että päästään syömään lempiravintolaamme Hermansiin, vegebuffetiin Södermalmilla. Sen takia on ennenkin tehty pikavisiittejä Tukholmaan. :) Sitä paitsi emme voineet vastustaa ajatusta palata maailmanympärimatkalta niinkin tyylikkäästi kuin ruotsinlaivalla...

Niinpä livuimme kotisatamaan eilen illalla Baltic Princessin mukana. Siinähän se Turku oli, tutunnäköisenä. Itsekin oltiin kuulemma ihan samannäköisiä vielä kuin lähtiessä.

Viimeisen illan herkkä hetki.

Aamulla lähtösatamassa.

Täsä me ollaa.

Näin se sitten päättyi, Suunnaton matka. Vaikka sinänsä mikään ei loppunut - paitsi jatkuva hostellien etsintä, matkalippujen varailu, TripAdvisorin konsultointi ynnä muu sellainen - nyt vain jäädään aloillemme hiukan pitemmäksi aikaa. :)

Kiitokset kaikille blogin lukijoille mukana seuraamisesta! Lähipäivinä koostamme blogiin vielä pläjäyksen käytännön informaatiota tämänkaltaisen matkan toteuttamisesta.

Tässä oli matkamme tarina, eikä tarina ole koskaan sama kuin todellisuus, joten menkää ja katsokaa itse! Maailma on mahtava!

"Kun on kerran matkustanut maailman ympäri, 

tietää olevansa aina kotona." - T.N.