Kulttuurishokki Kengurumaassa

Paikallinen lintu.

Nyt ollaan sitten Australiassa. Laskeuduttiin enimmäkseen nukkumatta jääneen yön jälkeen Gold Coastin kentälle Coolangattaan keskiviikkoaamuna. Yölennolle oli varauduttu mahdollisimman lämpimin vaattein, korvatulpin ja sovelletuin niskatyynyratkaisuin, ja paikkamme sattuivat vieläpä olemaan ensimmäisessä rivissä, joten jalkatila oli ruhtinaallinen. Epämääräiseksi torkuskeluksi se silti jäi, ja aamulla passintarkastuksessa oltiin ihan pöllämystyneitä, kun kysyttiin, kuinka mones maa tämä on matkallamme ja kuinka kauan on viivytty aiemmissa maissa. Koetapa siinä sitten muistaa... :)

Coolangatta.

Coolangatta Sands Hostelista tuli auto noutamaan meidät kentältä pirautettuamme heille kolikkopuhelimesta, ja päästiin majoittumaan oikein kunnon backpackersurffarimestaan. Perushostelli siis, jossa joku aina nukkuu ilman (talon tarjoamia) lakanoita, ilmastointi huutaa samalla kun ikkuna on auki, ja vessasta löytyy joko saippuaa tai käsipaperia, muttei koskaan molempia samasta vessasta. Keittiössä kaikki sähläävät yleensä yhtä aikaa torakoiden vipeltäessä joukossa, ja jääkaapista löytyy vähintään yhtä paljon elävää organismia kuin kuollutta ja jauhettua. Kaiken tämän vielä sietää, mutta se mikä teki meistä aivan kädettömiä oli se, että netin käyttö olisi maksanut neljä dollaria kahdelta tunnilta. Kaikkialla Aasian köyhimmissäkin kolkissa oli ilmainen langaton netti (joskaan ei aina täysin toimiva) - mutta Australiassa on eri meininki. Onneksi löysimme paikallisen kirjaston, joka tarjosi wifin! :)

Moro vaan!

Brisbanen majapaikassa eräältä aussilta saimme kuulla selityksenkin siihen, miksi esimerkiksi netti (ja joukkoliikenne) on täällä niin hintavaa: sehän käy ymmärrettäväksi, kun miettii, kuinka suuri maa Australia on - ja kuinka vähän siellä silti on ihmisiä. Brisbane on maan kolmanneksi suurin kaupunki eikä siellä ole ihmisiä kahta miljoonaa enempää. Väestöä ei ole siis järin tiheälti ja kuitenkin pitää olla kunnollinen infrastruktuuri, siksi se maksaa paljon yksittäiselle ihmiselle. Tosin, kun tulimme paikallisjunalla Brisbanen bussiasemalta lähemmäs majapaikkaamme (4,80 AUD eli 3,60 €), oli junassa melkoisen tyhjää, eli ei kovin montaa maksajaa liikkeellä.

Itärannikon tyrskyt.

Loikkaus Singaporesta Australian itärannikon keskivaiheille johti matkamme ensimmäiseen varsinaiseen kulttuurishokkiin. Ilmeisesti Aasian osalta sellaista ei päässyt merkittävästi syntymään siksi, että siirryimme aina seuraavaan naapurimaahan, jolloin muutos tapahtui vähittäisesti. Mutta nytpä onkin oudot oltavat! Yhtäkkiä kaikki vastaantulevat naamat ovat ihan meikäläisen näköisiä! Me ei enää erotuta joukosta ilmiselvinä turisteina, ja katukuvakin on paikoin melkein kuin Turusta. Hämmästyimme suuresti muun muassa sitä, että autot todellakin pysähtyvät suojatien eteen! Ja tänään saimme karvaasti kokea sen, että ruokakauppa menee lauantaina jo viideltä kiinni - mitä kettua, eihän tähän asti ole juuri missään ollut väliä sillä, mikä viikonpäivä on...

Tässä kohtaa meni sitten päiväbudjettikin ihan uusiksi. Ravintolassa käyminen saa loppua lähes tykkänään - pitää valita sellaisia majoituksia, joissa on keittiö käytettävissä. Aasiassahan itse kokkaileminen ei ollut vaihtoehto monestakaan syystä: ei ollut keittiöitä, aina ei ollut ruokakauppojakaan, ja sitä paitsi ravintoloissa oli niin halpaa, ettei olisi ollut järkeä kokata itse. Viimeksi olemme tainneet tehdä itse pöperöitä Tokiossa. Ruoan hintavuus iski kasvoille kahdeksan kuukauden halpistelun jälkeen: esimerkiksi puolen litran kokispullo 7-elevenissä maksaa täällä noin 3,50 euroa, kun Kiinasta tai Thaimaasta sellaisen sai 0,40-0,70 eurolla. Greyhoundin bussimatka tänään Coolangattasta Brisbaneen kustansi siinä 23 euroa (per nuppi); Malesiassa ainakin ajallisesti samanpituinen kyyti vei huimat 2,50 euroa.

Oi niitä opiskeluaikoja!

Niinpä etsimme heti ensimmäisenä iltana supermarketin - ja jos Coolangatan aallokkoiset rannat ovat surffarin taivas, niin meidän taivaamme löytyi kyllä siitä Woolworthsin marketista. Luomua löytyi ja vegeherkkuja jos jonkinlaisia ja lähiruokaa oli lähes kaikki - hirmuinen kateus iski siitä, mikä kaikki täällä voikaan olla lähiruokaa aina macadamiapähkinöistä persikoihin ja litsihedelmiin! Harmi vain, että meidän piti palata opiskelijaelämään ja tyytyä makaroniin, tomaattimurskaan ja säilykeherkkusieniin...

Pari päivää katseltiin Coolangatan pikkukaupungin uneliasta olemusta, cooleja surffitukkia ja valtaisia aaltojen pärskeitä, kunnes otimme suunnan Brisbaneen. Olemme huojentuneita siitä, että Australian kesän kiivaimmat helteet (yli 40 astetta) lienevät jo takanapäin. Vielä kun näkisi kengurun tai koalan - yksi pelikaani jo nähtiinkin. :)

Coolia menoa aalloilla.

Surffari toistaiseksi pystyssä.

Aurinkoisempi rantapäivä.